Katsellessaan yhdellä parista tusinasta silmistään kehonsa arpia Kendo oli samalla kertaa ylpeä ja vihainen. Kuiva, mutta oudon kuulas elinpankki ei tarjonnut sen enempiä tilaisuuksia fyysisten vammojen tarkasteluun, ei edes siksi, että Kendo oli sen sisällä, saati sitten siksi, että galaktinen kauhu velloi lukittujen ulko-ovien taustalla poliisin hahmossa, joten Kyndo liukeni lyijystä valmistettuun viemäriputkeen ja kuvitteli itsensä vedenpuhdistamolle. Se ei sinällään auttanut asiaa, sillä kytät odottivat sielläkin tykit ojossa ja ampuivatkin heti Mestaria päähän. "Juu", ajatteli K ja antoi kakkalätsien hinata itsensä hautuumaalle. Nämät olivat kuitenkin nauttineet huumaavia järjestelmiä ja luulivat kantavansa sankarivainajaa pukien jäbän viittaan ja mopokypärään. Toimitus oli nopeatempoinen ja rytmikäs josta todisteena olkoon perkussiomutanttien orgästeri. Kendon mielestä mullan peittämässä arkussa ei ollut mitään vikaa, joten hän päätti jäädä hetkeksi siihen parantelemaan kanuunaansa.

Mutta asiaan. Ruumisrasia alkoi mädätä ja hajota, joten suoranaisesta ahtaanpaikankammosta kärsivä Köndö alkoi itkeä ja huutaa älyttömästi. Kannen avasi metelin kuullut/meteliin kuollut puutarhuri ja auttoi herkistyneen puolijumalan ulos lahokeyksiköstä. Kendolle annettiin matkasauva ja reppu täynnä leipää ja piimää. Täten ukonkumara lähtikin pitkälle matkalleen ympäri kaikkeutta.

Kendo köyhtyi suunnattomasti reissulla, joten hänen oli pakko ryöstää pankki ja sen rahat. Paetessaan hän koukkasi elinpankin kautta vedenpuhdistamolle jossa tapahtumien kulku pakotti hänet ampumaan jotain heeboa konesingolla päähän. Se oli viimeinen pisara, ajattelivat poliisikytät ja määräsivät Kendo "Liipaisinsormi" D:lle sakkoa, jonka antamisoikeudesta sai jo vähän tapellakin. Sitten kohdetta hakattiin kuumilla silitysraudoilla ja lähetettiin yleisön eteen nöyristelemään. Tämän jälkeen hän pääsi nukkumaan auringon pinnalle. No siellä oli kuumaa myöskin ja Kendua alkoi hapottaa kyseinen kelvin-höpö. Hän valmisti valtavat sukset joilla pystyi hiihtämään plasmassa. Donken ja suksien varjo pimensi koko aurinkokunnan ja taas tuli sakkoa.

Kun lippua ja lappua oli satanut tarpeeksi Kentsu jatkoi maankiertolaisuuttaan ja sai pian kuuluisuutta koska oli niin "söpö" ja köyhä. Ollessaan sitten eräässä laaksossa K:n yhytti joku vitun kustantaja joka halusi välttämättä tehdä kirjan tästä pikkurouvasta. Kohta jo istuskeltiin toimistolla ja hörpittiin kaljaa. Köy kertoili sanelimeen elämästään lintumaalarina ja katseli kun sihteeriarmeija hakkasi rahaa tilille. Puhellessaan siinä taisi pistää vähän omiaankin. Itse asiassa Kendo toisti erään tuntemansa ja syömänsä halonhakkaajan elämänkaaren, mutta eihän se nyt mitään haittaa. Vai?

Saamillaan rahoilla Kzndo perusti menestyvän konsulttitoimiston ja lähti pikkusen dokaamaan kavereitten kanssa.

Tosiaan dokaamaan. K heräsi kahden kuukauden päästä muutettuna suunnattomaksi televisioksi. Hän könötti keskellä Scholubonin kauppatoria ja esitti yleisöjoukoille hehkulamppu- ja pahoinvointipillerimainoksia. Päätellen orastavasta kanuunasta Kounde oli todellakin hereillä ja täysin valmiina nauttimaan olutta. Asiassa oli vain yksi mutta, mutta (oho, kaks) siitä ei K tiennyt mitään vaikka siitä hänelle vihjaistiinkin lihakaupan takaisella kujalla.

Eipä tuntunut Scholubon yhtään paskemmalta mestalta, arvioi saavutuksillaan tunnustusta saanut uutistoimisto, ja tähän oli Keenodin helppo yhtyä. Ohraliuoke- ja pelihallia oli tuupattu joka kortteliin ja niiden hyödykkeet olivat sieltä halvemmasta päästä, eli kENDON tapauksessa yläpäästä, vaikka eivät olleet tuohesta hänenkään simahuulensa. Kiroileva ja punehtunut henkilökunta maksoi joka tapauksessa kaiken viimeistä penniä myöten ja maatui nopeasti jättäen jälkeensä asuntovelan ja lompakon täynnä gaggaa.

No, eräänä sateisena iltapäivänä kun Kendo oli juuri asettunut aloilleen eli baaritiskille, tönäisi joku ajattelematon juntti Iso D:tä kylkeen. Tuosta välikohtauksesta alkoi tapahtumasarja jonka lopussa Köntsä joutui maksamaan Kukan planeetalle sakkoa. Että vitutti. Eikä siitä sen enempää. Tarina jatkuu kuitenkin seuraavasti; Kundo T äimistyi kiireestä kantapäähän tuon töykeästi käyttäytyvän tönimiskoneen tavasta kiiruhtaa WC:n puolelle, olihan K:n juuri höykytetty kylki ilmeisen sairas, sillä hän oli taannoin kuullut miehestä jonka kylki oli pipi. Kipuaallokon tyrmistyttämä tiskilläistuksija tilasi lasillisen kuohuavaa, joi sen ja käveli ulkoisen tyynenä lavatorion loistoputkihelvettiin. Hihat kääräistynä puolisääreen Kendon onnistui livahtaa eriön heiluriovista sisään (mikä nyt ei varsinaisesti mikään uroteko ollut) ja ontua rakkopainettaan tasaavan öykkärin taakse. Mutta tämäpä ei viivytellyt, vaan löi heti K:ta rautaputkella jakaukseen. Muunnettuaan peukalonsa aspiriiniksi D parani ja ympäröi assheadin itsellään.

Kumma juttu kun että. Kendo D oli nähnyt niin paljon kaikenlaista "elämänsä" aikana ja jotenkin turtunut, menettänyt mielenkiintonsa kääntää tapahtumien kulkua vain vähän (jos ollenkaan) joten reagoidessaan hän reagoi aina liikaa (jos ollenkaan). Näin oli sanottu, vaikka asiasta nyt tuskin kannatti numeroa tehdä, ajatteli Kendonsaattori, mutta päätti kuitenkin teloa lausunnon antajan lusikallisella nestemäistä kuolemaa. Keho virneessä rektumista kitalakihalkioon tämäinen D löllötteli joka tapauksessa ilmatorjuntapatterin luo ja ulosti sisäisen kiusaajansa avaruusmörssärin piippuun. Sormi napilla Kunnian D hiipi kauemmas ja tulitti vahingossa Kukkaa kiertävän avaruuskaupunki OSS Puukeuhkon hyvin huonoon kondikseen. Klassisen sakkolapukkeen saatuaan Kakka T kaatui mielihyvin lähipisteen kautta tangentin suuntaan.

Kananmunapieruja röyhtäilevä Kando D kulkeutui jaloillaan kävellen meteoriittikehkeytymään ja jäi sormestaan kiinni kaikkein isoimman klöntin etureunaan joutuen täten kiertämään aurinkoa vuositolkulla pelkät alushousut suojanaan. Aina kun lohkareet ja D ohittivat jonkun planeetan mittariin raksahti yksi pykälä lisää. Tämän lisäksi K:ta käytiin tukistamassa vartin välein johon hän ehti kyllä jo tottua ja taisipa itsekin antaa vähän kyytiä skalpille. Ikäänkuin ollakseen huomaamatta mitään Köntsä V rakensi hitaasti hilseestä ja syljestä itselleen pientä kotia meteomunan kylkeen. Ikkunat sai kätevästi sarveiskalvosta ja tapetit hiton näpsäkkään punotuista hiuksista. Tervetuloa- ovimatto kylläkin pyyhkiytyi olemattomiin, koska lähiavaruudessa käytiin ankara taistelu. Se olikin ainoa kerta kun tukistaminen viivästyi ja Kendolle tuli höntti olo. Hänen onnekseen kävi kuitenkin tuuri, joka heitti hänet kesäkadulle täydellisen valmistautuneena. Onnenpotkua itselleen ääneen selvittelevä Kendo joutui ihme kyllä toistamaan tarinan, sillä vastaan kävellyt herrashenkilö, jonka etuovessa luki poikkeuksellisesti "Vedä" ei ollut kuullut kaikkea, koska oli juuri vasta kääntynyt kulman takaa taiteilijasielumme äänenkäyttösektorille. "Anteeks, mäenkuullu", täsmensi tuo hetki sitten suihkussa käynyt urosmies halujaan. Kertomus oli kuin olikin niin pitkä, että Keuhko C:n piti venyttää kuuntelijansa korvat tunkilla, jotta kaikki info olisi mahtununna sisään. Tärykalvennut potilashenkiö kuljautettiin poisteisesti huitsin vitaraan kun nuo kaksi sanaa olivat lopulta liukuneet kakkispötikän tavoin aivoturpeuman kuuloalueellisesti virittyneellä sektoraatille. "Kiittihei", kuului etääntyvä selvite. Käsiään toisiaan ja vähän itseäänkin vasten hinkaten Kna katsoi seuraavalle sivulle ja huomasi seuraavaa:

Hän ja kaverit olivat korttia siinä pelaamassa ja korottelivat panoksia sitä mukaa kun saivat suunvuoron. Kautsu vilkuili olkansa takaa korttejaan ja yritti näyttää epätoivoiselta siinä kuitenkaan paremmin onnistumatta. Magneettikentistä valmistetuissa korteissa oli jos jonkinlaista merkintää, mutta D ei saanut niistä mitään tolkkua eikä siis osannut järkyttyä. Dendolle jaetut kortit olivat joka tapauksessa niin huonot, että sen näki jo toiseltakin puolelta eli nurjallisesti tai kääntöpuolittain. Jätkät virnuilivat korttiensa takana ja päättivät sitten lähteä pelaamaan jotain "palloa" kun Kenfo uhkaili hävitä huonosti. Pöytä ei suinkaan jäänyt tyhjäksi, sillä KD itse käväisi pelaamassa itseään vastaan mutta poistui melko nopeasti jättäen laput leijailemaan kohti lattian vaakapintaa. "No perkelettäkö sitä yksinkään häviämään", käveli Kiulu ja ajatteli ulos ohittaen itsensä ja pelaajapellet penkan puolelta suu täynnä herkkusanoja. "Aprikoosi ja suklaasoppa", pääsi ruojalta ja kaikki katsoivat Kentsua silmiin ja nyökkäsivät osaavasti.

Näinhän siinä tosiaan kävi. Taas oltiin mierontiellä ja taskut täynnä reikiä ja eimitään. Keudo istui polunvarteen ja ryhtyi suunnittelemaan ansiointi- eli toimeentulotuloa. Ai että se ottikin voimille ja pakaroille, mutta tulihan näytettyä viisaalta kun jylhien androidien lähetystö lipui kannon nokassa ähisevän K:n ohi kohti metsän ruhtinasta ja tämän oivaa talorakennelmaa. "Kun kerran nyt sitten osaat näytellä noinkin sujuvasti edes puoliälykästä oliota niin...", aloitti androidien edustaja, mutta mitä siitä. Kenro touhusi haalareittensa kanssa eikä jaksanut enää kiinnostua muitten tekemisistä, hän suorastaan kiihkosi olla yllättäen rauhassa ja levossa. Kummaa.

Tuli siinä kuluteltua useampikin vuosi lahokannolla istuessa ja syntejä syviä miettiessä. Kendon otsa kurtisteli ja mutruili ja alkoi vähitellen näyttää kastemadolta joka on sitaistu solmuun. Kädet nytkivät ja jalat kouristelivat. Selkään pisti ja nenää kuumotti. Ja kyllähän sitä jo oltiinkin oltu selibaatissa - että oikein piti taksi soittaa avustamaan nivusten kuljettamisessa Kulutusmarkettiin. Siellä Könde kouhkosi viinahyllyjen kautta kassalle jonottamaan, ja saikin aikaan oikein mukavan järjestyshäiriön, jonka turvin sittemmin ehti melkein ulko-ovelle asti. Tässä vaiheessa kassaneiti murskasi D:n polvet pajavasaralla ja heitti viattoman Kusipään vankkaan tallelokeroon. Sieltä käsin vanki ei nähnyt juurikaan muuta kuin loputtoman virran maksavia asiakkaita. Tylsistytti niin että hävetti vaikka pientä huvia saikin kun huuteli lonkalta perättömiä varoituksia ja uhkauksia.

Kymmentä yli neljä tallelokeron seinät alkoivat mysteerisesti lähetä toisiaan. Ne puristivat rimpuilevan Kuntsarin kuutioksi niin, ettei "hän" voinut muuta kuin aukoa suutaan ja mölistä vaimeasti. Kuutio D hupsahti ulos lokerosta luukun kiinnitysmekanismien petettyä ja ei poistunut paikalta. Sen sijaan hänet upotettiin sulaa vettä sisältävään säiliöön ja pestiin juuriharjalla ja rikkihapolla. Tämän jälkeen Katsa kiinnitettiin yhdestä kulmasta pakastearkun kylkeen ja toisesta veturin takapuskuriin. Näin tukevasti paikoilleen kammitsoitua Herraa D:tä alettiin venyttää kunnes pituutta oli tuollaiset parikymmentä metriä. Pötkylästä olikin sitten kiva muovata kierrejousi joka viritettiin ja annettiin sitten rämähtää ties minne. Kendo ei ainakaan tiennyt. Hän oli ollut ulkona tilanteesta ties kuinka kauan. Kendo ei ainakaan tiennyt.