Minä, veli Iskender, olin ennen kendiittiseurakuntaan liittymistäni vain vaivainen virkailija eräällä syrjäisellä, mutta miehitetyllä avaruusmajakalla. Tuolloin sain jumalaisen ilmoituksen Herraltamme Kendolta, joka syöksi minun mielentasapainoni pois raiteiltaan ja sitä myöten pyhän kendiittiveljeskunnan jäseneksi. Täten kirjaan tuon tapahtuman ylös, jotta se mikä on ilmoitettu ja se mikä on laiksi asetettu ei jäisi unohdukseen maallisen ruumiini joskus hajotessa.

Tehtäväni majakalla on toisarvoinen asia, riittää kun mainitsen, että pilottien ja navigaattorien välinen keskustelu kuten myös alusten ohjaustietokoneiden reittilaskelmat kulkivat työpisteeni kautta. Eräänä iltana paikallista ajansäätelyämme majakkamme läheltä sattui kulkemaan suurempi alus, joka kuljetti uudisraivaajia jollekin vasta asuinkelpoiseksi muunnetulle planeetalle.Kuuntelin normaaliin tapaani aluksessa käytävää ohjaustoimiin liittyvää keskustelua. Pilotti oli valmistautumassa hyppäämään lähemmäksi määränpääplaneettaa, jonka koordinaatteja ohjelmoitiin aluksen ohjaustietokoneisiin. Yhtäkkiä huomasin jonkin korkeataajuisen äänen resonoivan kuulokkeissani. En ollut varma oliko häiriö lähtöisin omista laitteistamme vai oliko sen lähde jossain muualla. Koitimme jäljittää häiriösignaalin alkuperää ja kun emme heti onnistuneet siinä kiinnitimme enemmän huomiota signaalin luonteeseen. Toimemme kuitenkin keskeytyivät, kun aluksen navigaattorit alkoivat sadatella voimakkaasti. Mikäli ymmärsin oikein olivat he jostain syystä menettäneet ohjaustietokoneiden hallinnan, jotka kuitenkin saivat uusia reittilukemia jostain ulkopuolisesta lähteestä. Kauhukseni huomasin, että nuo reittilukemat veisivät aluksen suoraan erääseen vastahavaittuun supernovaan. Saman tien alus hyppäsi ja minä jäin tuijottamaan monitoreihini hölmistyneenä.

Myöhemmin jouduin laatimaan tapahtumista jos jonkinlaisia raportteja eri viranomaisille. Majakallamme kävi intergalaktisen poliisin ja vakuutuslaitosten edustajia. Tuolloin tutkittiin tarkemmin myös onnettomuuspäivänä käytyjä keskusteluja, ne kun oli juuri vastaavien tilanteiden varalta aina majakoilla nauhoitettava. Myös mainitsemani häiriösignaali otettiin uudestaan tutkimuksen kohteeksi. Teimme erilaisia kokeita signaalilla ilman sen kummempia tuloksia. Silloin joku ehdotti, että laskisimme signaalin taajuutta ja katsoisimme miten tuo toimenpide vaikuttaa tutkittavaan ääneen. Vaikka ensin emme huomanneet mitään, alkoi häiriöksi luulemani ääni vaikuttaa puheelta mitä enemmän me laskimme taajuutta. Kun lopulta saimme sanoista selvää, kulkivat kylmät väreet varmasti kaikkien läsnäolijoiden selässä. Lähes epäinhimillisen ilkeämielinen ääni hoki kaiuttimissa kerta toisensa jälkeen "Ei saa mennä supernovien lähelle, ei saa mennä supernovien lähelle, ei saa mennä supernovien lähelle..." Nämä lauseet keskeytti ainoastaan pilkkaava nauru, joka aika ajoin tuntui saavan puhujasta yliotteen, niin ettei tämä pystynyt toistamaan hetkeen hokemaansa.

Heikko mielenterveyteni horjui tuon tapahtuman seurauksena niinkuin jo kerroinkin. Jouduin eräälle asemalle hoitoon muutamaksi vuodeksi. Siellä kuulin muilta potilailta ensi kertaa Kendosta ja innostuin valtavasti. Myöhemmin, kun olin päässyt kotihoitoon, otin yhteyttä kendiittiveljeskuntaan ja menin tapaamaan paikallista seurakuntataisteluristeilijän kapteenia ja ylipappia. Kerrottuani tapahtuneesta sain vahvistuksen epäilyksilleni, että kokemani tapahtuma, joka minuun oli lähtemättömästi vaikuttanut, oli todella jumalallinen ilmoitus. Minä olin siis kuullut Jumalan äänen tuona päivänä. Tuo valaistuminen olikin sitten viimeinen merkki minulle itselleni. Myin kaiken maallisen omaisuuteni, lahjoitin sen kirkolle uusien sädetykkien ostoon ja vedin ylleni kendiittimunkkien virttyneen kaavun omistaakseni lopun elämääni pyhien arvoitusten pohtimiselle. Ja näin olen minä, veli Iskender, tehnyt.