Merestä nousi tuo synkeä hahmo puistellen levänvärisiä hiuksiaan kuin miehistä parhain, joka aamulla ravistaa edellisen yön viinien höyryt kepeästi hartioiltaan. Hän oli pukeutunut vastasyntyneen asuun, eikä askelissaan selkeää päämäärää ollut. Ja tuo ihmisen asuun pukeutunut olento toi merestä muassaan paitsi syvimpien vesien mudan tuoksun myös Totuuden, joka oli pian leviävä iltojaan viettävien ihmisten huulilta huulille. Sillä kuten yksi meistä voisi tehdä, astui Kendokin alimpien tykö eikä korottanut itseään, vaikka mahtava oli hänen voimansa. Nöyränä vailla vaatetusta Hän istuutui syrjäiselle kujalle ja tarttui kiitollisena miesten tarjoamaan viiniruukkuun, jota monet elämää nähneet huulet olivat jo tuona yönä ahneesti suudelleet. Ja vaikka Hän käyttäytyi kuin yksi heistä, olivat katujen miehet peloissaan tuon voiman edessä, joka istui heidän keskuudessaan. Sillä totisesti niin mahtava oli tuo muukalainen, että yksi ruukku toisensa jälkeen tyhjentyi, kuin vettä vain olisi niiden sisältö ollut, eikä palavien silmien kiihkeä katse sammaloitunut vaikka vieraalle olisi tarjottu mitä. Lopulta Ersyek, yksi ensimmäisistä marttyyreista, keräsi rohkeutensa ja kielsi Kendoa juomasta kaikkea miesten viiniä. Kuin lause olisi ollut merkki, jota vieras oli odottanut, leiskahti Hänen silmistään sininen tuli, joka jätti Ersyekin kuolleen ruumiin makaamaan pistävän katkun täyttämälle kujalle. Ja silloin puhkesi puhumaan Kendo ja teki tiettäväksi Lain, jota ihmisen tulee totella.

"Viinaa teidän ei pidä kieltämän janoiselta muukalaiselta, tai teidän kohtalonne tulee olemaan sama kuin toverillanne. Saman kohtalon kokee ihmisen poika myös, jos tämä on alasti tahi juo viinaa. Kuolema on rangaistus myös siitä, että väitetään vastaan tai annetaan periksi. Meluaminen, mekkaloiminen, elämöinti ja häiriköinti, kuten myös huulien päristäminen ja sisällä juokseminen ovat yhtä pahasta kuin yleinen vetelemihtinenkin. Ylipäätään kaupungilla ei saa asua tai liikuskella turhissa asioissa ainakaan tuhlaamassa, tinkaamassa tai viheltelemässä ja hoilottamassa sopimattomia värssyjä tahi kuuntelemassa niitä. Kulmilla ei saa roikuskella tai nojailla eikä pitää rillumareitä kuin mikäkin jätkä."

Tämän sanottuaan Kendo laski katseensa ja hiljeni. Hän joi muutaman ruukullisen viiniä ja kaikkien hämmästykseksi nukahti. Useita tunteja kujien miehet olivat paikoillaan ja odottivat pelokkaasti, mitä oli seuraavaksi tapahtuva. Lopulta noiden elämää nähneiden opetuslasten kärsivällinen odotus palkittiin, sillä Kendo avasi silmänsä uudelleen ja alkoi puhua yllättynyt ilme vakailla kasvoillaan.

"Mitä vittua? Ainiin, joo. Hmm. Sen mä vielä teille sanon, että liikenne ei ole leikin paikka eikä maailmassa saa mitään ilmaiseksi. Moikka."

Nämä kuolemattomat viisaudet sanottuaan Kendo nousi ylös, ravisteli tomut paljaalta iholtaan ja käveli takaisin mereen. Kujien opetuslapset kokoontuivat siitä lähtien joka viikon kuudentena päivänä uudelleen tuolle pyhälle paikalle kertomaan Kendon sanaa ja juomaan viiniä.