Tämän kirjoitan minä - komentajakapteeni Dasein - sillä näin on määrätty minun kirjoittavan. Ja niin on säädetty, että mitä määrätty on, niin tulee tapahtuman. Ja mikä tapahtuman tulee, se tapahtuman pitää.

Niin on maailmassa tila jossa tasa-arvon vaatimus on edennyt pitkälle kristinuskon ja muiden rappeutuneiden laitosten esittämänä. Se ei kuitenkaan ole luonnon tila, eikä myöskään Kendiittikirkon tila sillä Kendiittikirkko noudattaa luonnon tahtoa silloin kuin se Kendiiteille sopii. Ja kun Kendiiteille sopii, se sopiman pitää.

Niin on, että toisilla on luonnostaan etuoikeuksia joita toisilla ei ole. Ja se ei ole tavallisen ihmisen kädessä vaan luonnon ja Kendiittien. Niin on myös tehtävä selväksi muutamia etuoikeuksia, joita tietyille ryhmille kuuluu ja joita ei voida ottaa niiltä pois sillä se olisi rikkomista sitä järjestystä vastaan, joka on säädetty. Ja niinkuin tunnettu on, on juuri järjestyksen ylläpitäminen Kendiittien suuri tavoite. Ainakin mitä tulee siihen järjestykseen mikä sattuu kulloinkin Kendiittejä miellyttämän. Ja näin on oleman.

Ei ole kuolleillakaan samanlaisia velvollisuuksia kuin elävillä. Niin on esimerkiksi kuolleiden etuoikeus, että heidän ei uudestaan kuoleman pidä - ainakaan helposti. Myös työnteosta he luistaa voivat, sillä niin on, että joka on niin on. Ja kuolleet kuolleita on.

Myöskään kuolleen ei tarvitse tanssia eikä puhua sujuvasti smalltalkia, jotka elävien alituisia riesoja ovat. Kuollut voi heittäytyä flegmaattiseksi kiusallisissa tilanteissa, kuten ydinvoimalaonnettomuuksissa, jotka eläviltä yleensä vaativat nopeaa reagointia.

Ei tarvitse kuolleen olla ylipursuavan kohtelias. Vanhuksia ei tarvitse saattaa tien yli, naapureita ei tarvitse tervehtiä, eikä ylipäätään kiitosta toisille mistään antaa. Lahjoja ei toisille tarvitse kuolleen antaman, ei pakanallisina pyhinä kuten jouluna, eikä myöskään muina juhlina kuten syntymä- tai nimipäivinä.

Kuolleilta ei yksinkertaisesti voi odottaa samanlaista panosta asioiden hoidossa kuin eläviltä. Tämä tulisi jokaisen huomata ja ymmärtää myös kuinka kadehdittava on kuolleiden osa. Siksi on Kendiittien pyhä velvollisuus saattaa eläviä kuolleiden etuoikeutettuun joukkoon, sillä niin on, että Kendiittiveli tahtoo vain parasta - siitäkin huolimatta, että se sattuisi kuulumaan jollekin muulle.

On muistettava tietty asia, joka ennen Kendiittikirkkoa niin helposti hämmensi tavallista kansaa: kuolleet eivät ole ainoat etuoikeutetut, kuten eivät ole leijonatkaan luonnossa. Ja niin on, että myös Kendiitti kuuluu etuoikeutettujen kastiin vaikka henki tässä vielä pihisisikin. Sillä onhan myös niin, että Kendiittiveli, joka on eksynyt syvälle Kendon sumuiseen laaksoon humalan hellien siipien varassa, on kuolleisiin rinnastettavissa. Sillä niinkuin vanhat shamaanit, on Kendiittikin usein vajonnut tuohon pyhien näkyjen tilaan niin syvälle, että hän on lähes yhtä flegmaattinen kuin kuolleet.

Ja mikä pätee kuolleisiin, pätee myös Kendiitteihin. Sillä niin on, että se mikä on etuoikeus kuolleelle, on etuoikeus Kendiiteille. Ja jos joku kysyy pyhältä mieheltä mikä on tämän etuoikeus tämä voi vastata, että mikä on kuolleen etuoikeus on minun etuoikeus - ja vielä enemmän. Sillä kuolleilla on täytettävänään oma tiensä kohti Lehtoa ja Kendiiteillä oma tiensä tässä maailmassa. Ja siksi Kendiitti voi myös valita milloin hän luopuu vainajain ja humalaisen oikeudesta flegmaattisuuteen.

Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kuin uhriviinat ovat loppumaan päässeet. Ja jos joku silloin kysyy äreältä Kendiitiltä, miksi hän liittää kaksi muinaista sanaa yhteen kun jälkimmäinenkin riittäisi, voi Pyhä Veli vastata sen mikä todeksi on määrätty. Sillä niin on todeksi määrätty, että kun Kendiitti luopuu etuoikeudestaan flegmaattisuuteen hän valitsee toisen etuoikeuden. Ja sen etuoikeuden nimi on voima. Ja tuo voima on se mikä liittää kaksi muinaista sanaa yhteen, koska viina on se mikä haetaan vaikka voimalla ja uhri on se, joka vastustaa Kendiitin oikeutta viinaan ja flegmaattisuuteen. Ja tämä on luonnon laki, sillä niin vain on, että juopunut usein on flegmaattinen.

Niinkuin vuodenajat seuraavat toisiaan, niin myös Pyhien Veljien etuoikeudet seuraavat toisiaan. Sillä niinkuin oikeus flegmaattisuuteen loppuu alkaa oikeus voimaan. Ja kun oikeutta voimaan on käytetty tai jätetty käyttämättä alkaa oikeus flegmaattisuuteen. Ja moni, joka kysyy minkätakia kuulua Kendiitteihin saa vastaukseksi kertomuksen tästä sielun täyttävästä harmoniasta. Onpa vastaukseksi saatu myös nyrkiniskuja ja sammuneen hiljaista kuorsausta, mutta tämäkin kuuluu etuoikeuksien harmoniseen kiertoon ja tämä tulisi ymmärtää ennenkuin tuomitsee Pyhän Veljen hätiköidysti. Sillä saattaa käydä niinkin, että tuomitsija joutuu itse tuomiolle, venytyspenkkiin ja roviolla poltettavaksi.

Seurakuntalaisella ei ole vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia ja tämä tulisi jokaisen ymmärtää. Velvollisuuksista tärkeimmät kuitenkin nivoutuvat oikeuksiin sillä niin on, että seurakuntalaisen velvollisuus on paitsi pitää kiinni oikeuksistaan, myös pitää kiinni muiden seurakuntalaisten oikeuksista niinkuin veli puolustaa toista veljeä. Mutta ei vain pidä seurakuntalaisen toisia veljiä auttaman vaan tämän tulee myös auttaman muita ihmisiä. Ja niin on, että paras apu mitä toiselle ihmisille voi antaa on nostaa tämä muiden etuoikeutettujen joukkoon. Siksi jokaisen Kendiitin pitäisi antaa ihmisille mahdollisuus liittyä seurakunnan jäseneksi. Ja jos tämä tahtoo vaatimattomuuttaan kieltäytyä, tulisi seurakuntalaisen tarjota tälle seuraavaksi parasta ja saattaa tämä kuolleiden etuoikeutettuun joukkoon, sillä niin on, että Kendiiteillä tulee oleman suurin etuoikeus niinkuin pyhä kirja todistaa. Ja kaikki mitä jää jäljelle elää ikeessä niinkauan kunnes Kendiitit päästävät nämä lopullisesti piinasta. Ja ainoa helpotus, joka voi kohdata Seurakunnan jäsenyydestä kieltäytyjää ja kuoleman kyseenalainen rauha. Sillä vaikka kuolleilla on etuoikeutensa elävien keskuudessa, joutuu Henkipoika vielä Tehtävän eteen niinkuin kirjoitettu on.

Ainoastaan seurakuntalaisella voi olla vapauksia. Nämä vapaudet liittyvät oikeuksien ja velvollisuuksien täyttämiseen. Muilla kuin seurakuntalaisilla ei ole vapauksia - ainakaan mitä tulee seurakunnan kanssa tekemisissä olemiseen. Aamen, saatana.