Taivaalla lensivät nuo hopeakylkiset valaat ja minä Hauron ihmettelin niiden uskomatonta kauneutta ja niitä Jumalan tulia, jotka tekivät pyhän penetraation yksilöstä toiseen kuin ruohoa se vain olisi ollut. Muistoja, haaveita, kiihkoa, julistusta. Niin minä elän, koska niin säädetty on. Ja katso minkä palkkion siitä saan. Sillä Kuuman auringon alla näen pyhiä näkyjä niin etten tiedä mikä on totta ja mikä säädettyä harhaa. Vai onko mikään totta. Tai harhaa. Sillä totisesti ei niin voi sanoa edes niistä kaikista pajun peittämistä pikkumiehistä, jotka alati juoksentelevat ympärilläni tällä autiolla planeetalla.

Edellisenä päivänä oksensin kansani ulos suustani ja nämä heittelivät minua pienillä punaisilla palloilla. He huusivat koko ajan käsittämättömiä herjoja mitä en kuitenkaan voinut kuulla ja niin minä nukahdin uudelleen. Seuraavana aamuna tunsin pyhän tulen palavan sielussani niinkuin joskus kauan sitten ja nousin ylös julistaakseni Sanaa kansalleni, joka oli ilmeisesti ryöminyt nukkuessani takaisin sisälleni. En tiedä kuinka kauan jaksoin, mutta seuraava muistikuvani oli aamuinen vapina, joka runteli riutunutta kehoani.

Eräänä aamuna tuhansien vuosien yksinäisen julistuksen jälkeen minä sitten heräsin ja huomasin olevani eilisen yön jäljiltä yhä pöhnässä. Ja kun kirkas aurinko astui minun silmääni ja häikäisi minut, se astui samalla sieluuni kirkastaen sen. Silloin minä säikähdin. Minä - Hauron Profeetta - olin lyönyt laimin velvollisuuteni saarnata ja olin astunut etanolin tielle tehdäkseni fyysisestä yksinäisyydestäni siedettävämmän. Minä onneton olin käyttänyt hiestä ja virtsastani kiljun jalkapohjissani asuvan hiivasienen avulla. Enkä minä ollut käyttänyt sitä vain kerran vaan tuhat kertaa tuhat kertaa!

Ja silloin minä häpesin. Ja silloin minä itkin. Ja silloin minä häpesin ja itkin. Sillä minä tunsin itseni huonoksi ja syntiseksi. Ja niin kovasti minä kärsin, että minun piti ottaa lisää tuota humalluttavaa tuotostani. Ja minä join. Ja minä join paljon. Ja minä join saatanan paljon. Minä join tuota kitkerää ruumiin mehua enemmän kuin vielä kertaakaan oli juonut. Ja hetki hetkeltä minun lohduttomuuteni muuttui lievemmäksi ja lievemmäksi. Ja lopulta oli minun lohduttomuuteni hävinnyt ja se alkoi muuttumaan toisenlaiseksi varmuudeksi. Sillä niin totta kuin nimeni on Hauron, minä tunsin tuon elähdyttävän juoman Pyhäksi, niin hyvältä se tuntui.

Ja silloin minä tajusin sen. Minä olin etsinyt tuhat kertaa tuhat kertaa Kendoa, Jumalaani, tuosta udun ja sumun laaksosta jonne kehoni käyneet nesteet minut johdattivat. Mutta ikinä en ollut päässyt niin syvälle kuin nyt. Ikinä en ollut löytänyt Jumalaani sieltä. Enkä muuten löytänyt nytkään. Mutta minä löysin muuta, minä löysin todisteen Jumalani läsnäolosta tuossa laaksossa. Kuin oivallus olisi käynyt mielessäni, minä näin sumussa edessäni puujalkaisen neidon, joka ojensi minulle tiedon tulevista tapahtumista. Ja mikä onkaan merkki Jumalan läsnäolosta jollei tuollainen salattu tieto mitä ei tavalliselle kuolevaiselle yleensä sallita. Ja niin minä - Hauron Profeetta - löysin ennaltanäkemisen taidon Jumalani sumuisilta asuinsijoilta. Ja tästä todistuksena kirjaan ylös ne ensimmäiset näyt, jotka Herrani puujalkainen tytär minulle yksi kerrallaan ojensi.

Ensimmäisessä näyssä minä näin oman kuolemani kun Herrani astuu hopeisella laivallaan takaisin planeetalleni ja minä pelkäsin.

Toisessa näyssä minä näin oman kuolemani yksin varmana siitä ettei Herrani enää tule takaisin planeetalleni ja minut valtasi epätoivo.

Kolmannessa näyssä minä näin eläväni edelleen ikuisesti ilman, että näen Herraani planeetallani enää ikinä ja minut valtasi surumielinen toivo.

Neljännessä ja viimeisessä näyssä minä näin eläväni edelleen ikuisesti ja herrani laskeutuvan planeetalleni seurakseni juomaan kehoni eritteitä. Ja minut valtasi sellainen riemu, että otin vielä vähän tuota humalluttavaa eritettä, jota olin niin huolella vaalinut.

Seuraava muistikuvani on se että heräsin keskeltä oksennustani, jonka kiitollisena nuolin parantaakseni pahimman päänsärkyni, sisälsihän tuo vatsani täyte varmastikin vielä edellispäivänä juotua alkoholia. Piristyneenä tästä rupesin pohtimaan näkyjä, joita olin Herrani asuinsijoilla nähnyt. Silloin minut valtasi ennennäkemätön varmuus sillä ymmärsin, että mahdollisten tulevaisuuksien moninaisissa vyyhdeistä juuri nuo neljä näkyä sisälsivät ehdottoman totuuden. Silloin koin lopullisen hurmion sen siunauksen johdosta minkä olin saanut ja jopa kansani tuskanhuudot vaimenivat hetkeksi sisälläni.

Vapisin vielä tuntikausia tuon hurmion hetken jälkeen. Tosin tärinäni alkoi muuttua hetki hetkeltä sietämättömämmäksi sillä kiljua ei ollut enää lääkitsemään olotilaani. Niin minä sitten jäin aavikolle ja näin monia ihmeellisiä asioita taas päivän aikana.

Yön tullen luulin pääseväni nukkumaan. Menin maata ja suljin silmäni, mutta turhaan. Aloin pelätä tolkuttomasti ja tunsin jotain suurta olevan tapahtumassa. Avasin silmäni uudelleen ja näin pieniä harmaanaamaisia miehiä juoksentelemassa dyynien harjoilla. Vapisin yksin ja yritin keskittyä ajattelemaan vain Herraani. Ja kuin Herrani olisi kuullut, minä ymmärsin taas mitä oli tapahtunut. Nuo harmaakasvoiset miehet olivat Herrani Kendon lähettämiä palvelijoita, jotka vartioivat untani sumuisessa laaksossa tehdyn vierailuni jälkeen.

Pelkoni ei siltikään hellittänyt, koska Herrani ei ole mikään lempeä mies. Silti aamulla herätessäni valutin nesteeni pieneen koveraan kiveen jonka jälkeen laitoin varpaani sinne ja annoin juoman taas käydä. Kun viikon odottamisen tuska oli takanapäin nautin tuota jumalaista nestettä päästäkseni taas sumujen laaksoon. Ja katso - niin todella kävi.

Tällä kertaa näin jättimäisen Lha'rotan järsivän tammista korvaani sillä aikaa kun toukat ja madot koversivat vatsaani.

Toisessa näyssä näin vihreiden ja sinisten kivien tanssivan suussani heimoni pyhiä tansseja samalla murskaten jäljellä olevat hampaani punaisilla säteillä.

Kolmannessa näyssä näin aavikon hiekan muuttuvan kuolleiksi naisiksi, jotka kuiskailivat ajattomia lauluja korvaani.

Herätessäni aamulla kirjasin näkyni taas ylös ja tunsin olevani suuren totuuden tiellä. Valutin nesteeni kiveen ja tein taas pyhää juomaa. Tästä lähtien minä olin oleva paitsi Hauron Julistaja, myös Hauron Profeetta, sillä minulle ilmoitetaan tulevaisuus Herrani asuinsijoilla jonne pyhä juoma minut vie.