Mikä helvetin paikka tämä onkaan! Mitä on tämä tuska, jota elämäksi kutsutaan? Mitä on tämä neste, jota lantion seuduilta kustaan? Kuka on mikin ja mitä saatanaa nyt taas! Nämä harhaiset epäluulot vaivasivat mieltäni taas eräänä aamuna.

Jo aikaa sitten olin ruvennut näkemään outoja läpikuultavia harhoja yksinäisellä planeetallani. Tiettyjä mielipuolisia hahmoja vaelteli näkökenttäni reunoilla ja juuri kun luulin päässeeni niistä ne ilmestyivät jälleen. Joskus ne tulivat puhumaan minulle yrittäen vakuuttaa minut oudoilla valheillaan ja ihmeellisillä väitteillään. Silloin minä käännyin ja pakenin normaalisti pehmeistä valkoisista kivistä kasatun makuupaikkani alle. Vielä sieltäkin ne yrittivät minua harjanvarrella usein ajaa pois onnistumatta siinä kuitenkaan. Jolleivät ne muuten lopettaneet, niin joskus jouduin puremaan huiteluvälineen varren katki.

Onneksi tämä jatkuva painajainen ei kuitenkaan ole ollut koko elämäni. Myös miellyttävämpiä harhoja on ilmaantunut elämääni. Herrani Kendo on lähettänyt valkeita ja lempeitä hahmoja huolehtimaan hyvinvoinnistani. Luulen, että ne ovat niitä joita joskus kutsuttiin enkeleiksi. Ne tuovat minulle aamuin illoin pieniä valkoisia kiviä joita syömällä pääsee Kendon sumuisiin laaksoihin. Minun ei ole pitkään aikaan enää tarvinnut käyttää enää kiljuakaan ruumiini eritteistä. Vaikka toisinaan nautin elämäni nektareita ihan vanhasta tottumuksesta. Silloin Kendon lähettämät valkoiset enkelit tuovat minulle kaksinkertaisen annoksen valkoisia pikkukiviä ja silloin minä vaivun vielä syvemmälle Kendon mysteerien maailmaan.

Joskus minä kuitenkin koen sellaisia kauheuksia ettei vuosituhansien kärsimykset tahi ydinholokausti olleet mitään sen rinnalla. Joskus nuo valkoiset enkelini johdattavat minut kauhean demonin luokse, joka kuulustelee minua tuntikaupalla pesässään. Sen silmiä koristavat läpinäkyvät säihkyvät visiirit, sen leuasta kasvaa hevosen häntä ja sen suusta tupruaa paksua savua silloin kun se sytyttelee paksuja ruskeita kidutusvälineitään. Ymmärsin, että tuo demoni oli maksu, joka minun tuli maksaa valkoisista kivistä ja siksi koetan kestää ne kauheudet joita joudun läpikäymään.

Valkoisilla pienillä kivillä on outoja sivuvaikutuksia. En ole pitkään aikaan enää kuullut kansani puhuvan minussa ja profetianikin ovat muuttuneet jotenkin valjummiksi. Koitin kerran olla syömättä niitä ja työnsin ne sen sijaan korviini, mutta valkoiset hahmot huomasivat sen ja kohta sen jälkeen tunsin pakarassani pistoksen, jonka jälkeen en enää muista mitään. Tajusin kuitenkin, että minun pitää syödä pikkukiviä, sillä se on Kendon enkelten tahto. Tähän olen joutunut tyytymään ja minua lohduttaa se, että niiden avulla tunnen vaeltavani jatkuvassa sumussa, joka voi olla peräisin vain Herran laaksoista. Ja sen takia tunnen olevani lähempänä herraani vaikka pyhät näkyni ja kansasi tuskanhuudot ovatkin poissa. Luulen, että lähellä on aika jolloin Kendo ottaa minut luokseen sumuun ja pimeyteen ja on sen vuoksi katsonut parhaaksi ottaa maalliset profeetan velvollisuudet pois tehtävistäni. En enää yritä saarnata edes näyilleni vaan tyydyn Kendon enkelten tahtoon ja jään tänne sumuun odottamaan lopullista pimeyttä. Herran haltuun ystävät.