Satoi. Ja mikseipä olisi, Craserin maailmassa satoi aina. Vettä tihkui katossa tärisevien putkien halkeamista ja jopa katosta. Craser itse oli paennut kosteutta nojatuolisaaren pehmeisiin luoliin ja piti kituvaa nuotiota palamassa melkein pelkin hengenvoimin. Vartin välein Craser kuitenkin sammutti liekin ja siirsi hehkuvat puut toiseen paikkaan jottei luolan lattiaan olisi palanut reikää. Hän tuijotti harmaan Olohuone-meren yli kaukana siintävää Porttia. Se oli väylä toiseen maailmankaikkeuteen, mutta se oli häneltä lukossa. Kun yö laskeutui Craseriin Portin läpi kulkivat henget ja toivat hänelle litteitä ruskeita viestejä jumalilta. Kaikkein pelottavin oli Luojajumala Verovirasto, jonka pergamentit Craser käytti heti tulentekoon edes avaamatta niitä.

Sade lähes taukosi ja Craser käytti tilaisuuden hyväksi ja nautti tukevan sammakkoaterian tv-pöytäatollilla. Aurinko pilkahti putkien välistä ja piirsi Craserin luihun varjon atollin mahonkiseen pintaan.

Craser oli saapunut pitkän ja uuvuttavan marssin jälkeen Jääkaapin hyisille tienoille. Nälkään täällä ei tarvinnut kuolla, ruokaa löytyi jäätyneenä maasta ja vuorenrinteiden hyllymäisiltä ulokkeilta. Pahin uhka oli pelottava Kompressór-olento, joka oli kyllä hidas, mutta sillä oli paha ääni. Se vaistosi Craserin ja ryhtyi möyryämään pian hänen saavuttuaan. Craser kiskaisi jäätyneen patonkikasvin maasta ja vetäytyi Tiskipöytätasangolle nauttimaan saalistaan.

Kaukana, lähes kahdenkymmenen metrin päässä Craserin maailmankaikkeuden ulkopuolella toisen maailmankaikkeuden talonmies tuijotti lumoutuneena valvontakameran viime viikolla taltioimaa kuvaa. Omituinen -jopa syrjäänvetäytyvä- vuokralainen nimeltä Craser touhusi omiaan kosteassa asunnossaan, eikä ollut näemmä lainkaan tietoinen häntä tarkkailevista laitteista. Tuo outojen tuntemusten kokoelma, henkisesti sairas, tai kuten useimmat sanoisivat, täyshullu surkimus oli tuottanut talonmiehelle lukemattomia naurukohtauksia, mutta mitä enemmän talkkari oli häntä katsellut, sitä selvemmäksi oli käynyt talonmiehen taipumus samankaltaisiin houreisiin.

Craser oli hämmentynyt. Niin paljon uutta oli tapahtunut muutaman päivän aikana. Ensin oli Portti lakannut olemasta ja pian sen jälkeen outo jumaluus, sanomattakin selvää, että paha sellainen, oli muuttanut Craserin maailmaan. Ensin se oli kahlannut valtavana suuren meren halki ja noussut saarelle, jossa Craser piti sadetta. Muutaman haparoivan ja epäonnistuneen yhteydenottoyrityksen jälkeen jumala oli kohauttanut harteitaan ja kadonnut Keittiö-mantereelle ja hetken kuluttua palannut Kompressórin ulvonnan saattelemana suu täynnä narskuvaa broileria.

Tilanne oli kiristynyt nopeasti. Jumala oli muuttanut asumaan Kirjahylly- vuoristoon ja linnoittanut sen sohvasaarilta louhituilla lohkareilla. Craser teki retkiä vuorten juurelle hieroakseen rauhaa, mutta jumala vastasi heittelemällä häntä kynttilöillä ja valokuvakehyksillä. Craser oli paennut häntä korvien välissä omaan pieneen linnaansa (nojatuolisaarelle) hautomaan sotaretkeä.

Ei kulunut montakaan päivää, kun jumala jo kohdisti hirvittävän tuhoiskunsa Craserin saarelle viskomalla huimaavalla nopeudella pehmoleluja ja maatuskoita MEREN YLI. Craser oli paennut saarensa toiselle puolella ja pelosta vavisten ryhtynyt suunnittelemaan katapulttia jolla kostaisi hävityksen; pommitus oli kaatanut Craserin kotiluolan suulla seisoneen tyynykiven. Kolmen päivän päästä linko oli valmis ja Craser ryhtyi keräämään vaivihkaa ammuksia aseeseensa. Hän vilkuili silmäkulmastaan vuorilla lymyävää jumalaa joka mitä ilmeisimmin keitteli noidanjuomiaan synkeän linnansa pimennoissa.

Suuri päivä koitti. Craserin katapultti oli valmiina laukaistavaksi. Sen vierellä noesta mustalla kivellä oli Craserin löytämät ammuksiksi sopivat esineet; tekohampaat, koristekasvin ruukku (kova sana!), hiusharja ja useita säröisiä kahvikuppeja. Craser tähtäsi katapultin vartta pitkin lähinnä muodon vuoksi, olihan hän suunnannut aseensa jo tarkoin ja hivutti laukaisinvipua kohti kriittistä pistettä...

L.W.S. Korubdan ruumassa löhösi mehevä kontio omassa paskassaan. Se oli tyytyväinen itseensä, sillä se oli juuri onnistunut ensimmäistä kertaa kiskomaan "jostain löytämänsä" saappaan takajalkansa ympärille. Operaatio oli tuottanut hankaluuksia jo alkumetreiltään lähtien, koska joku oli muita ajattelematta jättänyt hikisen koipensa saapukan sisään, kaiketi vittumaisuuttaan, nurisi karhu. Aluksen ruuma oli oivallinen paikka suorittaa mesikämmenjuttuja ja piilotella itseään ihmisiltä. Eikä se ole mikään naurunaihe, jos ei tiedä miten on joutunut sellaiseen paikkaan!

Karhu päätteli näyttävänsä ihanalta saapas karvaisen kinttunsa päälle kiristettynä, mutta ei pitänyt kostean niljaisesta tunteesta polkuanturoidensa väleissä. Triplajalkainen karbaasi urahti ja työntyi mauttomasti väritettyyn huoneeseen, jonka paksujen lasien takana juopuneet ihmiset nytkivät. Karhu pudisti päätään ja murskasi seinän edestään päästäkseen kuselle.

Hapa oli ottanut vain muutaman kaljan liikaa ja oli heti päätynyt jollekin homeiselle avaruusalukselle rahatta ja vaatteetta. Otettuaan jokusen tasoittavan irtopisteen Hapa ryömi takaisin heräämispaikalleen, mutta ryömi sitten oitis pois, koska joku ihmeen karhu tuli kusemaan hänen päälleen. Ei siinä mitään pahaa tietenkään ollut, krapulakännin saattoi kuitenkin viedä päätökseen muillakin tavoilla. Hän luikerteli lähimmälle tiskille.

Muutaman paukun jälkeen Hapa tuli tietoiseksi huumaavasta metelistä ympärillään. Se selitti pitkälti muiden ihmisten hytkymisen ja heilunnan jotka hekin olivat vaatetuksesta päätellen tulleet alukselle samalla tavalla kuin hän, ehkä jopa samalla kertaa, ken tietää. Eräs piruparka oli menettänyt toisen jalkansa ja oli siitä niin murheissaan, että joi huomaamattaan toisten viinoja. Hetken kuluttua häntä ei kuitenkaan enää näkynyt, liekö pyörtynyt verenhukasta.

Viikon kuluttua Korubda (Hapa oli saanut nimen selville kysymällä baaridroidilta mihin persereikään hän oikein oli joutunut) siirtyi Vazack- planeetan parkkiradalle. Laskeutumissukkulassa alaston ja nyreä Hapa muisti, että juuri Vazackilla hän oli ottanut ne kohtalokkaat ylimääräjuovukkeet. Hän konsultoi sukkulan tietokonetta ja sai tietää, että alus ei itse asiassa ollut lainkaan lähtenyt matkalleen koska laivan päällystö oli havainnut aluksen olevan liian raskas eikä täten pystynyt kiihdyttämään matkanopeuteen.

Seistessään Vazackin pinnalla Hapa päätti, että tilanteeseen sopi nyt pikku huppeli ja suukopu, joten hän rentoutti pakaransa ja niiden välissä kiikkunut tuliaispullo hupsahti odottaviin käsiin. Hän sai juosta kolmen korttelin matkan saadakseen ryöstelevän katupojan kiinni. Puuskutettuaan aikansa Hapa väänsi pumpasta tahmaisen pullon vapaaksi korkistaan ja altisti viskit sisäeritykselleen.

Hän heräsi eräältä alukselta, joka oli juuri startannut kohti Terraa lastinaan kakalla täytettyja piirakoita.

Kendo-poju. Katoppa kun vitutti häntä ja lyhyen lainmuutosprosessin jälkeen kaikkia muitakin. K oli juuri hiipparoinut kauan tyhjillään odottaneeseen kämppäänsä ja pessyt röhmät pois samettiselta iholtaan naapureiden verellä.

Eikä mitään tekemistä.

Jätkät olivat näemmä pistäneet huoneiston remppaan ja poistaneet kaikki huonekalut, ikkunat ja ovet ja vieneet ne ulosottomiehen kotiin. KD pyyhki veret kenkiinsä ja istuutui kylmälle betonille. Ikkuna-aukossa näkyi taivaalla kiitäviä jätepilviä ja kuolleita lintuja. Että osasi olla tylsää. Matoja luikerteli Kyhyn nurkkaan heittämien vaatteiden seassa ja vinkui. No se vasta tylsältä tuntui. Viitsimättä sen paremmin meikata hän syöksähti ulos ja sieltä kuninkaanlinnaan vaatimaan toimintaa. Portilla hänet ammuttiin seulaksi josta ilahtuneena K tanssahteli kuninkaan eteen lähes tyytyväisenä. Kuninkaalla oli pahat päivänsä ja hän telkesi Kengon suolelta haisevaan tyrmään. Vaikka toimintamahdollisuudet supistuivat entisestään, Vanki D ei kuitenkaan katsonut siirtoa hävityksi, vaan ryhtyi suunnittelemaan pakoa kivisestä lodjustaan. Kapeasta ikkunasta ei mahtunut sitten mitenkään ulos ja ovi oli hitsattu kiinni. Varmuuden vuoksi huonetta vartioi kymmenkunta lihaksikasta eunukkia seiniin porattujen reikien kautta.

Krendon pyöriessä lattialla sellin ovi aukesi ja sisään könysi itse kuningas hienostuneesti koristeltuun kumipukuun sonnustautuneena. Hänen perässään huoneeseen hilautui massiivinen tietokoneohjattu laite joka tarttui KD:n käsiin ja jalkoihin. Pakoaan kovin kiinteästi suunnittelemaan keskittynyt Kuu-Pimu D ei huomannut koko toimenpidettä vaan hyräili itsekseen ja hymyili seesteisesti. Kuningas otti koneen peräkontista ruoskan ja orjantappurahieromasauvan ja ryhtyi hienontamaan K:n avutonta kehoa. Sepä teki hönttiä ja sen huomasi Kerdokin havahtuen kusiunestaan. Hän kiemurteli hyvänolontunteesta ja muuttui vahingossa sähköpulssiksi, joka hypähti kuninkaan pääkoppaan tekemään neurojekkuja ja aivosilsaa. K rätsähteli kunkun näkökeskukseen ja huomasi, että tämä näki röntgen- ja UV-taajuudella only. Ottaen käskyvallan kuninkaasta Krenfo hyppäsi puikkoihin ja ohjasti valtiaan ulos auki jääneestä ovesta metallikurittajan jäädessä roikuskelemaan K:n ex-vartalosta joka jo joutikin tulla hyljätyksi. Kului tuhat vuotta kun Kuningas D haparoi käytäviä eikä ymmärtänyt mitään näkemästään. Terran aurinko näkyi mahdollisten seinien ja kattojen läpi pyöreänä möllönä ja silloin tällöin vastaan tuli haalea luuranko joka kumarsi ja pokkuroi ja poistui johonkin. Ajoittain K näki ilmassa kelluvia (?) ovenkahvoja ja saranoita, joiden Sisko-Reva arveli kuuluvan salaperäisiin oviin. Hän yritti sohia niitä auki, mutta ne olivat lukossa tai sitten ne olivat valeovia.