Hapa oli tietämättään vallankumousliikkeen johtaja. Matkallaan Terraan hän sai useita salamyhkäisiä fakseja jotka olisi pitänyt syöttää jonkinlaiseen dekooderiin ennenkuin niistä saisi selvää. Hapa yritti kuitenkin lukea liuskoja, koska muut matkustajat vilkuilivat häntä oudosti. Johtuikohan se siitä, että hän oli alaston - taas - tai siitä, että henkilökunta, etenkin eräs hoikka transu nyhji häntä kyynärpäillä olkaan tai ohimoon. Miten he kuvittelivat, että hän pystyisi lukemaan kun koko ajan tuikittiin. Kerran aluksen kapteeni tuli ohjaamosta ja nikkasi silmää Hapalle ja palasi sitten paikalleen. Mitä helvettiä?!

Saranoita tai luurankoja ei ollut näkynyt pitkään aikaan. Jaloissa loiskui jotain ja välillä KD:n naamaan läsähti jotain ja hänen takaraivoonsa kohdistui teräviä pistoja. Hän haparoi kuitenkin päättäväisesti kunnes huomasi hengittävänsä vettä (tai jotain nestemäistä. Tai ainakin jotain nestemäisenkaltaista). Heti näkyi outoja kiekkomaisia juttuja, jotka vääntelehtivät ja siirtyilivät holtittomasti edestakaisin. Jokunen lattanoista kiemurteli kimaltavan koukun eteen ja ympärille ja nousi sitten nopeasti ylös ja hävisi jonkin oudon rajapinnan taakse. Miksei se kunkku voinut käyttää normaaleita silmiä, ajatteli Kendo ja rupesi puskemaan eteenpäin, nyt huomattavasti vaivalloisemmin.

Satamassa Hapa joutui laskeutumaan aluksesta tavaraluukun kautta, koska hän haisi niin pahalta. Heti maahan päästyään hänet kuitenkin ympäröi joukko kaapuihin pukeutuneita ihmisiä jotka pukivat hänet ensimmäiseen vaateparteen sitten toissaviikon. Taas häntä tuupittiin ja joku parrakas tyyppi esitti hänelle oudon käsimerkin. Sitten lähdettiin puolijuoksua kohti terminaalia, jossa Hapa päästettiin tulliportin läpi kyselemättä papereita. Huomattavan poikkeuksellista.

Ahneuksissaan KFD ei pystynyt vastustamaan koukkukiusausta vaan haukkasi yhden suuhunsa. Välittömästi voimakas kiskaisu nosti hänet hengittämään ilmaa (tai kaasua, tai tyhjiötä) ja taas näkyi luuranko ja sen vieressä kiilamainen esine. Luuranko tarttui esineeseen ja työnsi sen Kenxon perseeseen. Ennenkuin hän ehti reagoida hänet oli perattu ja suomustettu ja työnnetty muovikassiin.

Hapa istui mustassa umpiautossa ja oli lukevinaan koodattua viestiä itsetuhoutuvalta paperilta. Muutaman sekunnin kuluttua lappu mustui ja muuttui sitten nopeasti tuhkaksi. Hapa nosti katseensa töhkäisistä kouristaan ja kohtasi käsimerkkiäijän kysyvän tuijotuksen. Hapa rypytti otsansa näyttääkseen tietäväiseltä johtajalta, mutta auton valvontajärjestelmä käsitti sen pyynnöksi saada dödösuihku kainaloiden alueelle. Mikä olikin ihan paikallaan, sillä Hapa haisi todella korviahuumaavasti. Kun suhausten kaiku oli vaimennut oltiin jo saavuttu perille, joka tässä tapauksessa tarkoitti ränsistyneen omakotitalon pihaa. Kaapuryhmä nousi autosta Hapa sen keskelle jumiutuneena. Joukko sei- soi pyöreän vartin sorapihan tylsyydessä ja huojui pierujen viimassa. Sitten talon takaa tuli toista jalkaansa laahaava, mielenhäiriöistä nauruaan käkättävä äijä harava suonikkaassa kädessään. "Kah, joko sitä tultiin mutta teitä onkin paljo ei kahvi maistus juu peremmälle". Hapa päätteli, että viikko tönittävänä paskaa rahtaavassa aluksessa ei ollutkaan oudointa mitä saattoi tapahtua.

Kerdo havahtui kovaan kuumuuteen joka kiersi hänen ruumistaan. Hän tunsi kuinka liha alkoi tiristä ja tuoksua hyvältä, mutta muuta hän ei nähnyt kuin kaksi vipperänä pyörivää luurankoa. Esikäsittelyn huumaama tasapainoaisti alkoi palautua ja kertoi vähitellen hänen pyörivän pituusakselinsa ympäri ja että tuo akseli oli horisonttaalitasossa. Siinä oli paljon outoja ja vaikeita sanoja, eikä Kio vitumpia moisesta välittänytkään. Pian rotaatioviihde loppui ja luurangot nostivat Kendon kuumuuden läheltä poijjes. Ohut puukeppi vedettiin hänen sisältään ja hänet puolitettiin jollain esineellä suurelle lautaselle. Hetkessä puolisokea Kuninkuus D oli hotkittu nälkäisiin suihin oluen huuhtomana. Se oli KIFK:n ensimmäinen kosketus kaljaan sitten toissahetken.

Hapa ja jätkät istuskelivat haravatyypin keittiössä odotellen ja surren juuri kuollutta seuralaistaan. Tämä oli salaperäisesti repeillyt sohjoksi roiskien lyijymöhkäleitä ulos rintakehästään. Jaa. Hapa havahtui ajatuksistaan, kun toisesta huoneesta kantautuva kolina ja ähinä nousi korvin havaittavalle tasolle. Oviaukkoon ilmestyi huojuva, arkaainen tietokone, harava ja käkättävä naama. Tätä he olivat ilmeisesti odottaneet. Yhdistelmä keikkui kohti pöytää ja kaatui juuri sitä ennen. Käkätys katkesi hetkeksi kun äijänkuvatus murtautui kamaröykkiön alta esiin, mutta jatkui sitten heikentyen ukon kadotessa takaisin ränsistyneen talonsa sokkeloihin.

Kendo paskannettiin seuraavana aamuna kahteen kivenkoloon ja jätettiin niille sijoilleen. Lievästä krapulasta kärsivä Kasa D yritti hetken vastustella munintahullujen kärpästen lähentelyjä, mutta luovutti kun lantakuoriaiset tulivat lentävien serkkujensa avuksi ja pyörittyi kohta kitiiniselkien pieniin rakkaisiin koloihin ja sulautui viikossa mullan sekaan.

Haravaäijä kaatoi vielä kolme tietokonetta romuksi ennenkuin sai yhden ehjänä pöydälle ja toimimaan. Se oli vanha ja pölyinen, mutta toimi kuitenkin, omalla hitaalla tavallaan. Käsimerkkejä vilautellut mies ja haravaäijä supattivat hetken ja viittasivat sitten Hapan luokseen. Hänen piti syöttää tietokoneeseen satakahdeksankymmentä ulkoa opettelemaansa lukua joiden avulla Terran diktatoorinen kuningas jäljitettäisiin ja heitettäisiin ulos koko planeetalta. Hapa mietti missä välissä hänen olisi pitänyt ne numerot opetella. Fakseja lukiessa kai. Mutta äkkiäkö sitä nyt parisataa lukua kirjoittaa oikeassa järjestyksessä. Hapa lepuutti kättään antiikkisella näppäimistöllä ja tuli kirjoittaneeksi jotain käsittämätöntä johon kone reagoi ilmoittamalla "Bad command etc." ja käynnisti seurantaohjelman.

Kendo pukkasi rehevää ja innokasta heinää joka aaltoili läheisen slummin asukkaiden röyhtäysten tahdissa. Herra Ilmanvastus D löyhyi vielä hetken ja sitten vielä vähän lisää ja päätti jatkella kunnes keksisi jotain mieltäylentävää ja enemmän väkivaltaan liittyvää. Hän oli levittynyt tasaisesti tienoon kovin intohimottomaan humukseen ja tarjoili avokätisesti tunnelinvalmistusmahdollisuuksia jesuiittapappien raadoista luikerteleville ruumismadoille. Ihan kunnollista väliaikapuuhastelua.

Leppoisa strukturoinninsallinta päättyi kuitenkin pian, sillä valtaisa kauhakuormaaja mörisi paikalle ja lapioi Kendon lavalle. Sivusta seuraavat kaapuihin piilotetut häiskät nyökkäilivät synkän tyytyväisinä paitsi yksi joka haisi pahalta. Pian koko K oli lastattu kuormaajan selkään ja kuljetettu Berchenin avaruussatamaan odottamaan katapultointia. Kombi D oli hyvin epämukavassa asennossa yli kolme tuntia, joiden jälkeen hänet pakattiin viiteentoista konttiin ja viskottiin Terran kiertoradalle. Hajanaisesti sijoittunut Kendo sentrifugoitiin, iskukuumennettiin, säteilytettiin ja jäädytettiin matkalla ylös. Sieltä hänet varastettiin vähin erin ja rahdattiin SL-2907 Betalle.

Pimeissä konteissaan Kofeiini D aloitti voimallisen itämisen. Kun jykevien laatikkojen saumat alkoivat repeillä, hän taukosi ja pujotti koiranputkia ulos, ikäänkuin salakuunteluvehkeiksi. Niiden hyvyys oli huippuluokkaa ja Kerttu sai hätistellä patenttikauppaajahyönteisten armeijan takaisin kotioloihinsa. Kendo sijaitsi pimeässä hallissa jossa kuljeskeli haalaripukuisia tyyppejä. Ne mutisivat ja kirjoittivat konttien numeroita vihkoihinsa. Sitten tulivat nosturit ja lastasivat K:n uudelleen alukseen joka kiihdytti aivan toiselle puolella galaksia.

Paskantarkkailija Rimsa ei ollut uskoa korviaan. Hetken neuvottelun jälkeen R päättikin olla uskomatta silmiään, polvilumpioitaan, T-paitaansa ja häntä nuijivaa poliisikusta.
- Sää paskantärkee...
- Paskantarkkailija!
- ...Paskantärkkääjä pampunruaka. Mitä menit tekemään, ku nyt on kivennäisveret pitkin lattioita ja eiku luuttu käteen.

Näin tekikin Rimsa ja antoi lattialaatoille opetuksen kielisoittimien kruunua köyhemmällä edustajalla. Hetkellisen okkupaation vallassa hän varmisti, että juomat imeytyivät kunnolla luutun kaikukoppaan ja pakeni sitten virkavallan vimmatun aggression tieltä puistoon syöttämään saaliinsa elintoiminnoilleen. Silmänräpäyksen kuluttua sinnikäs poliisi harppoi tasatahtia paikalle ja olisi jatkanut suullista ja kumista nuhdetyötään, mutta kuoli luuttu juuttuneena aivokurkiaiseen ja stabilisoitui nurmen päälle selälleen ja vähän perseelleenkin. Rimsa -jo kohtuuttoman mustelmaisena- äkkäsi suunnata jokusen kipakan jalkaotteen vainajaan ja marssi sitten viereiseen toimistosulaumaan joka osoittautui rahdinmyyntiliikkeeksi. Hätkähtämättä Rimsa osti kauniilta myyjäandroidilta kalleimman tuotteen ja maksoi sen samalla mitalla, jonka hän oli saanut kummityttönsä taikaperunan avulla. 800 tonnia multaa rikkaampana hän sitten käveli oven läpi kadun kuumuuteen ja suunnisti toiselle puolelle kaupunkia jossa multakuorma sijaitsoi.

No sepä oli pakattu suunnattomiin kontteihin ja pinottu a-sataman terveellä järjellä käsittämättömän kokoiseen halliin. Rimsa sulloutui aaltopellistä huolella valmistetun uksen kautta hallin runsaan neliömetrin lattialle ja katsahti huokaisten omaisuutensa syyntakeetonta liikkumattomuutta ja geometriantajua. Konttipinon ensimmäisessä yksilössä riippui pahvilappu joka ilmaisi kasvualustan olevan "parasta kuninkaitten multaa Lunan tällä puolen". Lapun ja konttien kunnosta päätellen ne olivat reissanneet sekä sillä että tällä puolen. "Vittu!", ajatteli Rimsa ja päivitteli ostoksensa turhuutta. Hän pakitti takaisin taloudellisen vaihdon pariin ja myi mullat jollekin Saatanalle. Hyvä homma.

Kendo vaelsi kauan kromaattisissa unissaan ja nousi sitten istumaan oudon ruohotasangon keskipisteessä. Hän virnisti pahaenteisesti taivaanrannan puille ja ryhtyi potemaan ainaista krapulaansa pylly tiukalla, sukien lettinsä puhtaaksi savikiekonrippeistä tai ties mistä. Kun keskipäivän ilmeinen aika oli ohi K sujahti seisomaan ja marssi ensi töikseen planeetan etelänavan tuntumaan haukkaamaan hiukopalaa. Projekti epäonnistui töykeän taloudenpidon takia, eikä KDE:n onnistunut täyttää nälkäistä reaktoriaan, vaan silmienpuhkomiskiintiönsä (ja vissiin vähän ylikin) lusikalla. Aluksi Kendo epäili talonmiestä ja vahtimestaria ja lusikkaa ja itseään, mutta tuli toisiin ajatuksiin ja uhrasi "kiikkerän" pöydän tulen ikivihaiselle jumalalle ollen itsekin huomattavan kiihtyneessä tilassa.

Kelloonsa katsomatta Kendo tiesi, että oli aika poistua tylsyyskeskittymien hallitsevalta mestarilta. Ojentautumalla oikein pitkäksi hänen onnistui ylettyä naapuritähden koronaan ja kiskoa itsensä älykköjen ja juominkien pariin, joita jo olikin tarjolla oikein molemmin käsin. K havaitsi istuvansa puolitäydessä ravintolassa ja halusi kovasti juotavakseen bensaa ja merivettä, joita kanniskeleva tyyppi oli kuitenkin kovempi pala kuin olisi juustoisen ulkomuodon perusteella voinut arvioida. Hän nimittäin otti pikaisen lopputilin ja hyppäsi trampoliinilla toiseen maailmaan. Tästä johtuen Kendo joi itsensä humalluksiin aivan tavallisesta järvivedestä ja joisi varmaan vieläkin, mutta lähti jo aikoja sitten pois.