Kendo oli yllättävän huonossa kunnossa siihen nähden, että hänen risteilijänsä traumaosasto oli päättänyt jättää amiraalin tällä kertaa ilman psykoaktiivista myrkkykuuria. Aivojen paikalla raksutti eivätkä murotkaan enää puhuneet aamuisin. Paitsi gaelia, mutta sitä ei ymmärtänyt edes aluksen päätietokoneen AJ, johon oltiin sentään sisäänrakennettu korkeinta arvosanaa vastaavat tiedot yleisestä kielitieteessä ja muinaishepreasta Morlokin pääkaupungin Xydian parhaassa yliopistossa. Aluksella ei ollut edes yhtään inhimillistä olentoa, jolle olisi voinut purkaa sisuksiaan. Toisaalta Kendo ei itsekään ollut paljon sen humaanimpi kuin androidinsakaan, joten sisusten luotaus olisi pitänyt onnistua ihan kotikonsteinkin. Kalastusveitsellä ja snorkkelilla. Sen sijaan että Kendo olisi tehnyt ainoan järkevän teon ampumalla itsensä, hän persoonalleen hyvin luonteenomaisesti valitsi huonoimman ratkaisun ja ryhtyi luotaamaan sisäistä universumiaan omin avuin.

Kindon vedettyä vesurilla torsonsa halki ja ryvetettyä limaisia suoliaan ulkona muutaman tovin, rohkeni eräs miehistönjäsenistä kertoa amiraalille itsetutkiskelun perinteisemmän merkityksen. Väkivaltaisella aggressiolla Kendo kuristi androidin suoliinsa. Sitten hän tyhjensi jokaisen paikalla olleen muistit äskeisestä itsensä nolauksesta. Muutaman viime päivän aikana oli tullut mokailtua ihan tarpeeksi, eikä ajatuskapasiteetti sulattanut enää uusia nöyryytyksiä. Sen takia seuraava muistintyhjennys kohdistuikin raivonaamaan itseensä. Orgaaniseen kudokseen suoritettu tyhjennys oli hiukan vaativampi operaatio ja siksi tarvittiin taas vesuria. Aivokudoksen, jota sittemmin laitettiin kasvamaan korkoa elinpankkiin, irtirepiminen sormilla tuotti sanoinkuvaamatonta tuskaa. Kun koko typerä välikohtaus oli takanapäin, tunki Keno suolensa suiseraan takaisin vatsaonteloonsa.

Seuraavaksi hän koetti ryhdistäytä ja ilmoitti vetäytyvänsä yksityistiloihin mietiskelemään. Huoneeseen päästyään kontra-aminohappo D alkoi riisuutua mennäkseen suihkuun. Taskuista valuva aivokudos ja vatsassa oleva ammottava haava aiheuttivat lievää hämmennystä. Kendo järkeili asian siten, että hänen oli täytynyt kompastua jonkun aivoihin ja kaatua sen jälkeen vesurin päälle. Paitsi että päässäkin oli pikkuisen nyrkin mentävä reikä. Noh, lattialla olleiden aivojen on täytynyt siis olla Kekkulin itsensä, joten se siitä.

Sitten suihkuun, joka virtasikin kohta kuumana verenä Kendon tuhansille luomille. Tovin kuluttua askorbiini tunsi olevansa puhdistautunut kunnolla ja kuivasi suolaisen nesteen kieleensä. Se maistui pikkuriikkisen sapelle ja Kesari päättikin muistaa valittaa asiasta aluksen vastaavalle veripäälle. Siis suihku- ja saunaosastoiden päällikölle. Jonka nimi muuten oli Lampio.

Lootus-asentoon taipuneena Kendo sulki silmänsä ja sai vihdoinkin rentoutua. Hän tunsi itsensä tyhmäksi keikiskettellessään lattialla kuin vanha hippi. Keskittyminen tuntui vaikealta ja kohta hermostuneen oloinen kapteeni D joituikin nousemaan ylös ja menemään ovelle tarkistamaan sen olevan lukossa. Tällaisen alennustilan näkemistä ei voisi suoda kenellekään. Uusi yritys seurasi ajallisesti ensimmäistä ja se tuntuikin onnistuvan saavutetun varmuuden tunteen turvin. Kendo tiesi sen onnistuneen. Hän katseli juuri sisäistä kauneuttaan. Paitsi ettei se ollut kovinkaan suloinen. Hän ei nimittäin nähnyt kertakaikkiaan mitään. Hetken masentunut bulvaani luuli olevansa joku helvetin aivokuollut. Sitten hän löysi itsensä. Tai ainakin jotain. Järkyttyneenä Kendo katseli valtaisaa planeettaa. Samanlaista kuin Jampalla. Paitsi että tämä oli aivan musta. Planeetan taivaalla oli kyllä Kendon sydän, mutta se oli, jos vain mahdollista, vieläkin mustempi kuin planeetta ja säteili silkkaa kylmyyttä. Tai imi lämpöä, miten vain. Kendo päätti tarkistaa planeettansa pinnan toivoen löytävänsä joitain elämän merkkejä. Ja kyllähän siellä elämää oli. Keskiaikaisiin sotisopiin pukeutuneet brutaalinoloiset mutantit purkivat kaoottisesti aggressioitaan kaikkiin, jotka sattuivat sopivan lähelle. Ja mikäli eivät sattuneet, niin siirtyivät itse lähemmäksi muita.

Mutta se oli vasta alkua. Liikutus sielunsa kansan löytymisestä ei kestänyt kauaakaan, kun jo inhottavaa valoa ja lämpöä säteilevä lauma astraaliolentoja ryntäsi paikalle jakamaan rakkauden sanomaa kolhituille kansalaisille. Kendo tunnisti henkkikset. Nämä olivat Jampan henkilökohtaisia ystäviä taivaasta. He olivat jotenkin päässeet livahtamaan pahuuden lakeijan suojauksien välistä sisälle ja hyvän teko oli jo alkanut. Suunnattomat katapultit viskoivat toisaalla jatkuvasti planeetan massaa peräsuolta kohti. Viimeaikainen vatsan toiminnan vilkastuminen ei ollut vahinko. Kendo tiesi hyvin mitä tämä tarkoitti. Onneksi lääkekään ei ollut kaukana. Kendo sääti sisäiseen universumiinsa aikasilmukan tietäen, että mikäli henkkikset halusivat vapautua siitä, he joutuisivat materialisoitumaan reaalimaailmaan ja sitten käsittelemään uhriaan haluamallaan tavalla. Toisaalta tällä oli taas materiaalisessa maailmassa muutama ässä hihassaan. Tai eivät ne kyllä hihaan mahtuneet.

Pulpauttaen silmänsä taas oikein päin katsomaan ulos, Kendo jäi odottelemaan olentojen ilmestymistä. Kohta komentosillan suunnasta alkoikin kuulua mielenosoitusten pauhua. Se läheni lähenemistään ja kohta ovelle koputtikin jo pienehkö joukko henkkiksiä. Ananasakääpä avasi oven johtoohjaimellaan. Vihainen joukko ikinuoria tiedostajia heilutti kylttejä, missä vaadittiin rauhaa maan päälle ja kaikille hyvää tahtoa. Nämä pursuivat kantajineen sisään oviaukosta ja alkoivat osua Kendoa päähän ja pakaraan. Pakara otti iskut nöyrästi vastaan, mutta pää puri lähimpiä henkkiksiä korvista saaden suojatulta Keisarin kädessä olevalta pumppuhaulikolta. Kohta olikin taas hytillinen kudosta ympäri seiniä. Kyllästyneennä elinpankkien ynseisiin virkailijoihin Kendo lapioi jätteet vessanpönttöön saaden sadistista hupia sen vetämisestä. Olokin alkoi parantua loisten puhdistuksen myötä ja Itseoleva D poisti aikasilmukan sisältään. Toisaalta olentojen onnistunut soluttautuminen pelotti Keskos-Eskoa niin paljon, että tämä päätti rokottaa itsensä moisia vastaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Rokottaminen oli yksinkertainen toimenpide, jossa Kendo tuhosi itseltään kaikki aistiyhteydet joiden kautta tunkeutumisyritykset voisivat tapahtua. Muututtuaan muuten aisteiltaan täydelliseksi kasviksi, otti shamaani D käyttöön kuudennen aistinsa, eli Sisäisen Silmän, jonka avulla herra operoi päivittäistoimenpiteitään. Kaiken tapahtuneen jälkeen Kendo tunsi itsensä henkisesti terveeksi nuoreksi mieheksi. Fyysinen olemus oli sen sijaan sitä ja tätä. Vahingosta vinksahtaneena kapteeni ei turvautunut enää omaan vähäpätöiseen apuunsa, jolla oli yleensä tapana tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä, vaan meni suosiolla aluksen eläinlääkärin puheille.

Risteilijän käytävät olivat yllättäen tyhjät ja huolestuneisuus alkoi nousta kusena Kendon päähän. Hän jatkoi kuitenkin matkaa lääkärin osastoa kohti, kunnes saapui ovelle, joka vei androidien messitiloja päin. Sieltä kuuluva rymyäminen ja ilonpito herättivät uteliaisuuden lisäksi Kerskailijassa pahoja aavistuksia ja ihmetystä. Kävellessään kalseasti valaistua käytävää pitkin messiä kohti Kendo ehti ajatella ettei androidien pitäisi olla mahdollista tuntea iloa ja surua. Poikkeus vahvisti säännön.

Koko miehistö oli kerääntynyt yhteen katselemaan videota, joka oli mitä ilmeisimmin nauhoitettu kapteenin hyttiin piilotetulla kameralla. Nauha esitti alastomana joogaavaa runneltua miestä, jonka pystyssä jöpöttävä sukupuolielin oli onnettoman pienikokoinen. Nauhan loputtua se kelattiin yhä uudelleen ja uudelleen alkuun, eikä Kendo voinut muuta kuin seisoa raivosta täristen paikallaan. Ryvettyneen amiraalin surkuhupaisa olemus oli ollut laukaiseva tekijä ihmeessä, joka oli saanut keinotekoiset humanoidit kokemaan ilon tunteen. Lopulta eritteitä valuva ihmisraunio sai huomautettua vapisevalla äänellä, että miehistön käytös johtaisi rangaistustoimenpiteisiin, joista päätettäisiin myöhemmin.

Nauru loppui siihen paikkaan. Aika pysähtyi hetkeksi ja vaivautunut hiljaisuus laskeutui dramaattisin elkein huoneeseen. Kendo potkaisi sitä munuaisiin ja käännähti lähteäkseen. Poistuvan kapteenin lahkeista valuvat ulosteet saivat aikaan hilpeitä tirskahduksia kovasti inhimillistyneessä androidiveljeskunnassa. Päästyään käytävän päähän ja astuttuaan ovesta takaisin, kohti omia tiloja, kuuli Kendo vielä takaa hillittömän naurunrämähdyksen miehistön puhjettua nauramaan yhteen ääneen.