Usean kuukauden suunnittelun ja valvottujen öiden jälkeen kostotorso D tunsi rangaistuksen olevan valmis. Hän läväytti hyttinsä oven teatraalisella eleellä auki ja asteli mielestään dramaattisen näköisenä komentosiltaa kohti. Sinne päästyään Kendo nykäisi käärön tunikansa taskusta, rullasi sen auki ja alkoi lukea mitä oli päättänyt määrätä miehistön kohtaloksi. Tuskin Amalgaami oli saanut suutaan auki, kun naurava joukko tarrasi häntä kiinni käsistä ja jaloista ja lähti kulkemaan ilmalukkoa kohti. Kendo koetti pyristellä epätoivoisesti ja kaivoi jostain ontelosta esille mustan käsikirveen, jolla rupesi hakkaamaan kiinni pitäviä raajoja epätoivon vimmalla. Sormenpalaset lentelivät lattialle avaten androidien ravinnejohtimet vuotamaan valtoimenaan valkoista mälsää. Matka loppui kuitenkin kesken ja törkeyksiä huutava joukko sysäsi Kendon ilmalukkoon ja siitä suoraan pihalle.

Kendo näki aluksen kääntyvän hitaasti. Kohta sen ajoaineaukot osoittivat kohti huvintuottajaa. Saman tien moottorit käynnistettiin maksimiteholla ja Kendon kehoon osuvat miljardit neutronit töytäisivät runnellun torson kohti lähintä mustaa aukkoa. Aukko imi ajatusmatkailija D:tä kasvavalla vauhdilla itseään kohti. Törmäys tapahtumahorisonttiin olisi tuottanut päänvaivaa monelle fyysikolle. Vastoin kaikkea logiikkaa se otti Kendon ruhon pehmeästi vastaan ja ponnahti takaisinpäin kuin kumiseinä. Kendo kuuli Aistillaan sylkäisevän äänen singahtaessaan kahta kovemmalla vauhdilla vastakkaiseen suuntaan. Mahtava aurinkotuulen viima repi huikeaa vauhtia etenevältä Kentaurilta viimeisetkin säästyneet vaaterippeet yltä. Paitsi vaarin vanhaa perintöhattua, jota hermeettinen Soppa suojasi kuin kakkaa kämmenellä.

Jossain vaiheessa viileähköä matkaa tutun risteilijän peräosan piirteet ilmestyivät näkyviin kaukana edessäpäin. Se läheni ripeästi ja kohta Kendo jo ohittikin sen pitäen toisella kädellä hatustaan kiinni ja suojaten toisella kädellään pilkan kohteeksi joutuneita pallejaan. Muutaman epämääräisen hetken kuluttua uusi kiinteähkö kohde alkoi häämöttää suoraan operaattorin radalla. Se oli puhelinkoppi. Ovikin oli sopivasti jätetty auki ja Kendo mätkähti rajuhkosti sisään murskaten naamansa kolikkokouruun. Kiroten Kendo tajusi, että ainoa mukana oleva omaisuus on hattu ja kainaloista roikkuvat hajustekuuset. Onneksi kasvojen luista osa oli pirstoutunut juuri markan kokoisiksi namikoiksi. Typerä automaatti hyväksyi luunsirut ja aivoillaan irstaasti virnistäen Kendo tilasi pizzataxin. Kohta keltainen Fiat ilmestyikin ovelle.

Kuski kääntyi ruikkaamaan rahaa, mutta keisarin piirteet nähdessään suharin sielu jätti onnettoman ruumiin nykimään viimeisiään. Uuden eheämmän, tosin ruman ja ylipainoisen, kehon saapuessa paikalle ja tyhjetessäkin vielä aivan oma-aloitteisesti, päätti Kendo taas ruveta vaihtelemaan reaali-olemustaan. Jaksamatta puhkoa silmiä ja korvia tältä koe-eläimeltä, jätti ammatti-autoilija D seuraavalle koppiin saapuvalle entisen ruumiinsa varaolemukseksi. Rämisevä aurinkokuntakassi veteli viimeisiään irtoilevista reaktorin jäähdytyslevyistä päätellen, mutta Kitara arveli pääsevänsä sillä vielä seuraavalle asemalle asti. Ei päässyt. Paska meni ja nyykähti jo muutaman miljoonan kilometrin jälkeen. Huonompi homma oli se, että reaktori oli alkanut kuumentua siihen malliin, että tulossa oli ketjureaktio, jonka päätteeksi olisi tiedossa mehevä ydinräjähdys. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin parinsadantuhannen siirtolaisen avaruustukikohta Kahvi, joka oli aivan muutaman kilometrin päässä.

Kaupungin terminaaliin astuessaan Kveekaria hiukan hirvitti, että tulossa olisi taas ongelmia lain kanssa mokoman pikku ydintuhon takia. Toisaalta väestön tuleva harveneminen voisi helpottaa hakeutumista ystävällisemmille leveyspiireille. Lainkuuliaisena, kuten aina, Keikari hakeutui turvallisuusviranomaisten pakeille kertomaan tulevasta holokaustista. Jälleen kerran olettaja D sai havaita kulttuurierojen ihmeellisyydet. Valtavan innostuneena virkailijat lähtivät juoksemaan kuka mihinkin suuntaan, useimmat terminaalille päin. Joku onnestaan itkevä nuori sihteerikkö onnistui soittamaan paikalliselle uutistoimistolle kertoen vapisevalla äänellä tiedon. Sana levisi kulovalkean tavoin pitkin kaupunkia ja kaikki kynnelle kykenevät tuntuivat lähtevän terminaaleille tukkien kaikki ajoväylät ja kävelykadut. Joukossa ilmeni jonkinlaista nujakointia ja hetkellisen spontaanin halvaantumisen kokenut ruikulisihteeri selitti ihmeävälle Kendolle ihmisten halajavan marttyyrikuolemaa kilvan ja olevan valmiit vaikkapa taistelemaan siitä toistensa kanssa. Valtaisista kaupungin kattavista plekseistä Kendo näki ainakin kymmenentuhatpäisen joukon etenevän kohti Fiatia. Erimuotoiset rakkineet kahlitsivat itsensä Fiattiin ja rupesivat vetämään eri suuntiin häipyen salamannopeasti näkyvistä osa onnettomuusautoa mukanaan. Sääli vain, että itse reaktori jäi paikalleen lämpökilpien ja muiden rakenteiden häipyessä ympäriltä.

Välähdys, ja kohta alkoi sataa loppujen parinkymmenentuhannen ihmisen jätteitä hurraavien katsojien naamoille. Valtaisa säteilyannos hurahti kaupungin läpi laulaen, mutta itse tukikohdan fyysiset rakenteet selvisivät yllättävän hyvin. Ihmisiä kuihtui siellä täällä kuolemaan ja muutaman seuraavan viikon aikana Kendokin sai kammata hiuksensa ja ihonsa pois. Selviytyneet alkoivat kuitenkin piankin pitää itseään vielä suurempina sankareina kuin kuolleita marttyyrivihamiehiään, koska joutuivat elämään kaiken tuhon mukana tulleen paskan kanssa. Punaisena vereslihana oleileva entisestään rumentunut Kendo huomasi joutuneensa kansallissankariksi. Hänelle annettiin julkisessa juhlassa mitali ja xylitolin titteli.

Mikä tärkeintä hän sai myös uudenveroisen muskelialuksen ja ruhtinaallisen kuukausipalkan, missä ikinä oleilikin, niin kauaksi aikaa, kunnes loput Kahvin asukkaat olisivat päässeet kokemaan sankarikuoleman. Hoidettuaan olemuksensa kuntoon, joka kestää avaruusmatkan rasitukset, Kendo katsoi parhaimmaksi häipyä ennen seuraavaa joukkotuhoa. Mätäpääyhdyskunta toivotti "sankarilleen" onnea matkaan toivottaen tälle rakkaudella pikaista kuolemaa. Kendolla itsellään oli hiukan erilaisten näkemykset elämän perusarvoista, mutta piti suunsa visusti väsähtäneessä virneessä, kunnes oli sen matkan päässä, että saattoi olla oma itsensä ilman pelkoa kuukausipalkan menetyksestä. Välähdys moottoreiden takaa kertoi ettei siitä olisi kannattanut olla niin kovin huolissaan. Kahvi oli lakannut olemasta.

Rentoutuneena ihransa sekaan Kendo mietti tulevaisuuden suunnitelmia. Niitä ei yksinkertaisesti ollut. Elämänesittelijällä ei ollut kertakaikkiaan mitään kunnianhimoa, eikä ylipäätäänkään mitään, mikä ajaisi häntä jonnekkin.

Siispä Kendo tyytyi olemaan. Hän jätti aluksensa vaeltamaan eteenpäin vaivautumatta katsomaan monitoreista määränpäätä. Mitäpä sitten. Moottorit ja ajovalot sammutettuina alus ajautui eteenpäin pari miljoonaa vuotta ilman sen kummempia sattumia. Pornokeisari D oli laittanut aivonsa vaseliiniin siksi ajaksi kunnes ilmaantuisi jotain hänen jumalallisen perseensä arvoista. Yht'äkkiä kaikki varoitusvalot syttyivät palamaan. Aivot siirrettiin automaattisesti takaisin pääkoppaan. Harmi vain, että aluksen ilmastointijärjestelmä oli säädetty väärin ja keho oli muumioitunut odotellessaan uutta käyttöönottoa. Aivojen pudotessa kallon pohjalle särähti kroppa samantien pölynä maahan. Tukivoiman hävitessä aivoilta nämä luonnollisesti vaihtoivat spatiaalista sijaintiaan hiukan alemmalle tasolle aluksen rakenteeseen nähden. Kehopöly tarttui Kendon aivojen efektilimaan saade ne aivastelemaan ruhoallergian kourissa. Leivitetyt aivot kääriytyivät kerälle selviytymisvaiston varassa ja lähtivät kierimään komentosiltaa kohti. Alus tärähteli kuin ilmakuopissa. Aivo-olento D jatkoi epäilyttävää matkaansa kuin kuula flipperissä.

Paitsi tässä pelissä kuula ohjaili itse itseään. Komentosilta. Aivot jännittivät solunsa ja ponnistautuivat kapteenin tuolille. Muuta ne eivät sitten voineetkaan juuri tehdä. Paitsi katsoa olemattomilla silmillään aluksen tuhoutumista jättimäiseen asteroidiin. Aivot levinneinä ympäri planetoidia hapettomassa tilassa on vaikeaa ajatella, ajatteli Kendo, häilyen reaali- ja astraaliolemisen rajamailla. Selkeä päättely tuotti vaikeuksia aivosolujen yhteyksien ollessa satunnaisten radiolähetysten varassa. Hetken aivomassa Kekkis ajatteli vaihtavansa universumia jäämällä epämääräiseksi ajaksi henkiolennoksi. Sitten ajatus alkoi heiketä jättäen ektoplasman omien fyysisten ominaisuuksiensa armoille. Ensimmäisestä oppitunnista muistamme regeneroitumisen kuuluvan näihin. Niinpä sitkeä aivo alkoi kasvattaa lisää soluja ja kuroa umpeen kilometrin mittaisia aukkoja. Kendo ei voinut pysäyttää itseään. Hän nimittäin tuli taas jossain vaiheessa tietoiseksi ja ennenkaikkea tietoiseksi siitä, että aivot kasvoivat sen saatanan asteroidin ympärille. Pienoisten kasvukipujen vaivatessa herraa seuraavat pari tuhatta vuotta, kasvoi lopulta olennolle torso ja raajatkin. Nämä tosin osoittivat tavallaan asteroidin taivaalle, ainakin sikäli, että kyseinen kivenlohkare oli siirtynyt Kendon pään sisälle. Pää olikin sitten muutama sata kilometriä halkaisijaltaan. Voi koira, ei tullut sitten ostettua muotilippistäkään.