Avaruuden mustia ja ankeita syövereitä kulki äänetön alus. Sen pinta oli naarmuuntunut lukemattomista mikrometeoroidi-iskuista. Sen moottorit olivat vaiti, eikä sen ohjaustieturissa enää kulkenut virta. Se oli kuolemanlaiva.

Se oli samalla Kendon ylpeyden aihe, sillä hän oli rakentanut sen itse. No, jos tarkkoja ollaan, hän rakennutti sen. Tai oikeammin varasti sen kylmäverisesti Saatanan (eräs planeetta vain. Ihan tavallinen ja huomaamaton) rauhaa ja vulvaa rakastavalta kasvikansalta. Aluksella oli rahdattu lannoitteita ja multaa Saatanalle planeetoilta joilla oli edes vähän edellytyksiä pitää elämää kasassa. Saatana oli kaasujättiläinen, eikä sillä siis ollut edes selvästi määriteltävää pintaa, joten sen asukkaiden piti elellä keinotekoisilla vetykehässä kelluvilla saarekkeilla. Se, miten kasviväki oli alunperin joutunut Saatanalle ei ollut unohtunut; joku Fendo V niminen liikemies oli myynyt sen heille ja tarjoutunut kuskaamaankin jäkäläjätkät paikan päälle.

Myöhemmin oli arvuuteltu kenen idea oli ollut muuttaa pois Apilkolin humusrikkaalta planeetalta, jolla sattui vielä olemaan tuottoisa arvometallikaivosteollisuus. Tai kuka helvetti oli hyväksynyt kauppahinnaksi niin naurettavan summan, ettei sillä "määrällä" saanut edes pyyhittyä suupieliään.

Kaikeksi onneksi tuo Fendo V oli luvannut hoitaa kaivoksia ja lähettää tuoton kasveille. Ensimmäinen rahalähetys oli tullut ajallaan keskustietokoneeseen kun valuuttasihteerinä toiminut kataja oli pelästynyt sanomattomasti päätteestä ulos putkahtavaa lettipääpervoa. "Mä oon rahaa", sanoi tilipalveluhäirikkö ja innosta kirkuen talletti itsensä jokaiselle maailmankaikkeuden tilille. Taisi olla havupuussa sitä jotain, koska sähköhynä tallensi itsensä myös siihen. Kuokalla. Naapurihuoneessa kakkasäkkejä laskemassa ollut männyntaimi paneutui työhönsä entistä tiukemmin, katajan viiltelyhuuma oli tuttua kauraa kenelle tahansa sirkkalehtiselle. Ajatteli tyyppi, joka itse harrasti siemeniinsekaantumista.

Saatanan suurimman elämänlautan tuonti- ja vientihallissa syntyi polemiikki. Joku hysteerisesti kikattava pöllö vatkasi lihaansa ja sohelsi Saatanan ainokaisen avaruusaluksen ovea auki. Vanha Kunnioitettava Tammiherra nojaili käärmeestä veistettyyn keppiinsä ja oli vihjaisemaisillaan, että "Siinähän se Fendo V onanisatioi", mutta piti päänsä kiinni, koska oli tullut allekirjoittaneeksi erään sopimuksen jolla ei nyt sitten voinut edes edistää yleistä hygienisyyttä ruokailuaukkojen ympäristössä. Fendo sai oven auki ja sukelsi aluksen pimentoon. Hän oli todella sekaisin.

Saatanalla oli kaksi kuuta. Toisen nimi oli sopivasti Demoni. Se oli pieni silminnäkemätön kivikasa 5407 tuhannen kilometrin etäisyydellä Saatanan keskipisteestä. Toinen kuu oli löytynyt myöhemmin, vaikka se oli lähestulkoon aina näkyvissä ja vieläpä kirkkaana. Senkin nimi oli Demoni, mikä johtui siitä, etteivät kasvijätkät tienneet muutakaan pikkupahaa nimeä. Tosin "Fendoa" oli ehdotettu. Joka tapauksessa jommalla kummalla Demonilla käynnistyivät takyonipulssien herättämät meteoriittitorjuntalaserit. Ne siirsivät tietokoneistetuissa mielissään tähtäimet osoittamaan juuri telakointiportista irronnutta rahtilaivaa. Ne odottivat tuhoa-komentoa digitaaliset kielet pitkällä neodyymi-praseodyymielementit ohjelmallisista haluista täristen.

Eräässä tietyssä rahtilaivassa pisti Kendo D paikkoja remonttiin. Hän ei tajunnut tietokoneista yhtään mitään, mutta puhutut viestit olivat jotain sellaista, mitä kusipäisinkin idiootti saattoi ymmärtää. Kendo kylläkään ei, vaikka vaaditut ominaisuudet täyttyivätkin. Tietokone ilmoitti: "Hei, anna olla nyt sen kalustuksen olla ja määrittele sellainen lentokurssi, joka EI vie meitä Saatanan ytimeen ja jolla me EMME lennä suoraan meteoriittilasereiden syliin, jooko?". "Jaa kuka sano mitä?", artikuloi tuo siivoojien kuningas. "Mä oon tämän aluksen tietokone ja olisi tosi kiva jos voisit sanoa 'Ertkoy'!". Se jota Jumalan moukariksi kutsutaan taasen vastasi; "Ertkoy" ennenkuin ehti edes tajuamaan kuulemaansa. Onneksi hän oli juuri tarttunut laivan tukevahkoon päävoimakaapeliin, koska alus heitti omituisen voltin ja lennähti epämääräisen ballistiselle radalle Saatanan kaasukehän uloimpien kerrosten sisään.

Se Demoni-niminen kuu jolla laserit sijaitsivat oli todella pienimassainen, joten sillä ei ollut kaasukehää. Muussa tapauksessa fuusioreaktoreiden kehittämien lasersäteiden vinkuna olisi viiltänyt kuuroimpiakin korvia. Sairaidenhuoltopiirin onneksi myöskään kyseiset laserit eivät osuneet suunniteltuun kohteeseen, vaan täräyttivät valtavan reiän elämänlautan telakointihallin kattoon. Samalla höyrystyivät Saatanan pääterveysasema ja sen toimitsijat, joten korvauksia vammoista ei tippuisi. Se harmitti jonkin aikaa niitä elämänlautan asukkaita, jotka eivät olleet käristyneet. Mielipaha loppui kuitenkin pian, kun nuo onnekkaat lautan hermeettiseen kuoreen ilmestyneen reiän kautta tyhjöön lennähtäneet yhteyttäjätyypit tukehtuivat. Kyllähän se sellainen tietysti vituttaa.

Kengo D oli lyönyt päänsä rahtilaivan ilmalukon sinetöintivipuun. Hän sammalsi, koska Intergalaknetin verkoissa samoili pöhnäviruksia, ja kiroili. Toisaalta jos hän nyt delaisi, varmuuskopioita olisi saatavilla jokaiselta netin tililtä. Kenfu löi vakuudeksi päänsä uudestaan ilmalukkoon ja hoippui aluksen keulaan, koska sieltä näkyi mielenkiintoisia valopisteitä ja oranssisia kaasupilviä. Paksujen lasien alla oli vilkkuvien valojen meri ja se kiinnosti K:ta. Hän räpelsi kytkimiä ja vipuja eri asentoihin kunnes mystinen ääni kojelaudesta ilmoitti, että se mieluummin ampuisi itsensä, kuin tottelisi säätöjä. Kendo ei ollut oikein välkyimmillään, eikä hän keksinyt muuta vastausta kuin ampua etusormellaan kynnen aivoihinsa. Se oli enemmän kuin helpotus tietokoneelle. Se palautti säädöt ennalleen ja kiihdytti pois Saatanan majesteettisesta painovoimakentästä.

Herätessään perseenmakuiseen kohmeloon KD näki ikkunoista dobbler-efektin violeteiksi muuttamia tähtiä. Hänen atleettivartalonsa sinkautti hänet vaivattomasti kattoon, jossa keramiittipalkit katkoivat sporttikeuhkolta etuhampaat. Pudottuaan nilkalleen metallilattialle Ketovainaja päätteli, että "ertkoy" oli jonkinlainen koodi, joka oli ohjelmoitu valmiiksi vankkureiden taikalaatikkoon. Hän sanoi "Ertkoy" ja menetti loputkin hampaistaan kun laiva heitti voltin ja kyykistyi, homo kun oli ja köyhä.

Kaihi-planeetan väestö ei elinympäristönsä nimen mukaan ollut huononäköistä, vaan päinvastoin erittäinkin observoivaa kansaa. Mies nimeltä Blind, arvonimeltään silmäpohjanrappeuma, möllötti optiseen kaukoputkeen ja toivoi, että jotain tapahtuisi. Hän oli tuijotellut taivaalle ties kuinka kauan ja tankannut useahkon pullon metanolia siinä sivussa. On se vaan kummaa, että kun ostaa tähtitieteellisen (!) kalliit vehkeet, niin sitten ei näy mitään. Kaihin koko päiväntasaaja oli päälystetty kaukoputkilla ja teleskoopeilla, mutta mitä enemmän rahnaa oli poltettu näihin vehkeisiin, sitä paksumpia pilviä oli taivaalle kertynyt. Siinä mielessä Blind hätkähti huomatessaan kirkkaan pisteen putkensa tähtäimessä. Se on supernova, ajatteli hän. Hetken kuluttua hän ajatteli; "Se onkin räjähtävä galaksi". Sitten hän päätti ottaa taksin alleen ja paeta vähintään planeetan toisella puolella. Hän ehti ulko-ovelle, kun hänen kaukoputkeensa iskeytyi alkeellinen avaruusalus.

Saatanan jäljellejääneillä elämänlautoilla tapahtui outoja asioita. Kun fyysiset yhteydet ulkomaailmaan olivat katkenneet, kasvit olivat menettäneet ennenkin niin hataran otteen rationaaliseen ajatteluun ja tekivät nyt juttuja joiden kyseenalaisuus oli suurempi kuin sukset. Mahlaa vuodatettiin ja taimia revittiin juuriltaan. Lannoitteita käytettiin liikaa, heteitä pölytettiin julkisilla paikoilla ja käpyjä uhrattiin mustissa messuissa farkut paukkuen. Se oli perkeleellistä aikaa. Kello neljän kieppeissä meno kuitenkin laantui kestettyään reippaan vartin. Kaikki ottivat järjen käteen ja ryhtyivät kourat täynnään suunnittelemaan kostoa Fendolle, vaikka tajusivatkin sormien lomasta mahdollisuutensa lähes olemattomiksi.

Kendo laskeskeli, ettei häneen ollut koskaan sattunut näin paljon suun alueelle. Mister silmäpohjanrappeuma Blindin teleskooppi oli heivannut rahtilaivan takaisin avaruuteen vähän nopeammin kuin K:n ja tämän mukana seuraavan purukaluston, joka oli jälleen kerran "hipaissut" jotain kovaa ja terävää. Mutta mitäpä sitä vanhoja muistelemaan, ajatteli Kneod, repi turhaksi käyneen alaleukansa veks ja rupesi runkkaamaan mietteliäänä. Kohtapa hänellä sytytti ja jotain valkoista myhmää ruiskahti valoista rikkaalle pöydälle. Tästä Poju-Raakki D innostui ja uusi toimenpiteen rohkealla rannerodeolla josta oli seurauksena ikävähkö oikosulku aluksen tietokoneessa. Kipinäsateen tauotessa K luisutti hämmentyneenä kakkaisen pippelinsä teryleeneihin ja huhuili mystistä ääntä sanomaan jotain. Ei mittään. Kendo sai aatteen, peitti iskuille herkän naamataulunsa ja sanoi "ertkoy".

Jos joku olisi katsellut aluksen ikkunasta sisään, hän olisi nähnyt huvittavan näyn. Vakaasti Kaihi-planeetasta poispäin kiitävän laivan rauhallisissa sisätiloissa lennähteli käsiään kasvojensa edessä pitelevä lettipää ja kolautteli kipeän näköisesti itseään kaikkeen vähänkin kovaan. Tuo ikkunoiden takana hiippailija olisi mahdollisesti huomannut, että kolaripelle liikahteli pelkästään omin voimin silloin tällöin jopa vähän kädellä auttaen.

Hetken törmäilyn jälkeen K tajusi, ettei alus ollut liikahtanutkaan ja toivoi ettei kukaan ollut kurkkinut ikkunan takana. Rentoon tyyliinsä hän päätti saman tien tarkistaa mitä oli lastina kun kerran oli liikkeellä. Hän avasi metallisen oven ja pursottui ovenraosta avaruuteen.

Nyt laiva oli todellakin kuolemanlaiva. Sen tietokone ei reagoinut enää minkäänlaisiin komentoihin, eikä aluksen sisällä ollut mitään elävää, jos ei oteta huomioon rahtitilan 800 tonnia multaa. Aluksen pinnalla sen sijaan oli jotain, jopa lähes tulkoon elävää. Se muistutti hammastahnaa, jonka krapulainen bodaaja oli puristanut ulos tuubista, paitsi että se oli verenpunainen. Tai ehkä krapulaiset bodaajat käyttivät sen väristä hamputahnaa. No joka tapauksessa tuo pursote muistutti myös erästä matolajia, sillä sen hermosto oli yhtä kehittynyt (tai sitten ajettu siihen pisteeseen) ja se kiemurteli yhtä primitiivisellä tavalla. Siitä tuli tavallaan mieleen myös köntti jauhelihaa joka oli täyttä vauhtia pakastumassa. Kostean viikonlopun jälkeen havainnoitsija olisi saattanut erehtyä luulemaan sitä irtileikatuksi ja mureaksi nuijituksi persereiäksi. Sitä se periaatteessa olikin.

Persereikä nimeltä Kendo D päätti tarkistaa mitä eroa on sanojen "ilmalukko" ja lastiruuma" kirjoitusasuissa. Tällä hetkellä opettavaisten teosten saatavuus oli lähellä minimiään, vaikka tilaa olisi ollut minkälaiselle kirjastolle tahansa. Yli kolmeentoista miljoonaan kuutioparsekkiin mahtui pitempikin hyllyrivi. Sitten ottivat naapuritähdet vastaan. Ajankulukseen K mietti kuinka monta sairaalaa täyttyisi, jos ihmiset ajattelisivat kuinka paljon hän ja alus tarvitsivat aikaa jotta he pääsisivät lähimmän asutun aurinkokunnan piiriin. Harrastus tuntui heti mielenkiintoisemmalta kun vaihteli sairaaloiden kokoja. Jos pokka piti eivätkä henkiset lippaat olleet tyhjiä, sai sairaaloiden määräksi yhden. Pokkaa tarvittiin tarpeeksi suuren rakennuksen kuvittelemiseen ja lippaita pitämään uteliaat loitolla. Samalla KD huvitteli simuloimalla mielessään nuo kuolaavat ja värisevät potilaat ylipitkissä paidoissaan. Niitä voisi pelotella esittelemällä kaikenlaisia teräviä esineitä ja sanomalla sadistisen innostuneesti että: "Jos sä et nyt tuu järkiis, ni mä pistän sua näillä!". Ja jos jonkun pää siitä selviäisi, niin niitä voisi silloinkin vähän pistellä. Ja vaikka kusta päälle. Ties minkälainen pissamittelö siitä kehkeytyisi. Loppujen lopuksi Kendo tietysti lahtaisi kaikki mustekynän ja pyttyharjan surrealistisella yhdistelmällä.

Onneksi aluksen päämoottori ei ollut jäänyt päälle joten Keffon rusentunut pää, joka kolahteli moottorin pakoaukon reunoja vasten, ei saanut palovammoja - lukuunottamatta kosmisen säteilyn nostattamia rakkuloita, joista Koff oli itse asiassa iloinen sillä ne antoivat vähän väriä pintaan. Nimittäin aluksen pintaan paiseiden puhjetessa. Oli hyvin todennäköistä, että Kendo poksahtelisi tyhjiin ennenkuin hän ehtisi laivoineen sivistyksen pariin. Siinä mielessä moottori olisi saanut jäädä päälle, mitä sitä nyt yhtä naamaa suremaan kun koko keho oli yhtä mylläkkää ja kasvainta. Kendo mietti olisiko mahdollista käynnistää ajojärjestelmä (vaikka salaperäinen herra X olikin mykistynyt) siinä tapauksessa, että pääsisi takaisin sisään. Hän oli ollut viimeaikoina hieman oma itsensä, tyhmä kuin säkillinen moponmoottoreita ja ylimaallisen sekava, joten pikku hiljaa tässä kai alettiin vanheneta. Tai...ehkei sittenkään.

Valottomissa avaruuksissa kiisivät synkeät astraalirääkkääjät. Ne olivat mahtavan kokoisia teräs- ja lihayhdistelmiä ja niiden suunnattomia kehoja peittivät kiinni saatujen avaruusalusten rungoista revityt levyt. Semmoisiakin otuksia siis on.

Keo ujutti parhaillaan kylkiluun kappaletta ovenraosta sisätiloihin. Se loksahti paikoilleen ja ryhtyi ajamaan ankkurin virkaa. Lisää luustoa ja hiukan rustoa perään ja kassoha sie! Vaikka Kultapojun silmät olivat nyrjähtäneet eri puolille päitä (toinen oli olkapäässä, toinen nenänpäässä) ja jäätyneet lasiaiskuuliksi, elimistön uudelleensijoitus laivan sisään oli päässyt hyvin alkuun. Silmät tai ainakin toinen silmä olisi ollut kova sana tarkkailemassa tilannetta paikan päällä, mutta ensinnäkään jäätyneenä ne eivät olisi mahtuneet sisään, eikä niillä jäätyneinä olisi mitään tehnytkään. Kenguru yritti muistella koska oli viimeksi ollut hommassa niskan päällä, pomottamassa älykkäämpiään tai runkkaamassa vetelää pippeliään yleisillä paikoilla. Siitä oli kulunut paljon aikaa, mikäli tuo termi yleensä mitään tarkoitti, joten sanotaan sitten vaikka että helvetisti henkilökohtaista luumuilua.

Yhtäkkiä K keksi paljon helpomman tavan päästä takaisin sisään. Hän työnsi herkullisen päänsä moottoriin ja luikerteli magneettikelojen läpi vetäen kohmeista tahnavartaloaan perässään. Silmät sulivat nopeasti vielä lämpimän moottorin uumenissa ja Knaudol saattoi havaita turpeiden kasvainten kohoavan iholleen. Säteily oli nyt erilaista, se suhahti hänen ruumiinsa läpi ja piirsi varjokuvan pakoputken seinämään. "Luuranko" näytti todella vainaalta ja Hän kikatti hetken ennenkuin jatkoi matkaansa.

Tultiin reaktorin ytimeen. Se oli paikoin jopa punahehkuinen ja Kendo kulutti hetkisen polttamalla haavojaan umpeen kuumalla laipiolla. Sitten hän törmäsi uuteen esteeseen; Ydinpolttoainetta syötettiin reaktoriin pienistä rei'istä, joiden halkaisija oli vain muutama millimetri. Hänellä ei ollut aavistustakaan mihin ne johtivat, joten hän lähti heti työntymään yhteen niistä. Siihen hommaan silmämunat olivat jo tarpeeksi notkeat, mutta luusto piti jauhaa pienempiin osiin penetraation aikana. Mykiöt piti jättää reaktoriin, sillä ne eivät joustaneet vittu yhtään.

Kieselsol eteni hetken täysin sokkona. Syöttöputki teki mutkia ja silmukoita, mutta lopulta siihen alkoi liittyä muita putkia, tai vaihtoehtoisesti se liittyi muihin, eikä ollut enää niin ahdasta. Kahdeksannen liitoksen jälkeen K sai silmänsä oikeaan muotoon. Hyöty jäi minimaaliseksi, koska simmut etenivät peräkkäin ja tuijottivat suoraan toisiaan. Vähitellen putki kasvoi tarpeeksi, jotta Klito D pystyi kääntämään etummaisen silmän katsomaan eteenpäin. Saatuaan moisen kehoa ja mieltä rakentavan ja virkistävän jumppatoimen tehtyä, hän pelästyi, sillä edessä oli umpikuja; Ydinpolttoaineen keraaminen painesulku. Tai eihän Keska sitä tiennyt, mutta näki ainakin, että tie oli tästä kohtia pystyssä. Painesulku oli melkein kuin tavallinen vesihana, ainoastaan vähän isompi ja vielä vaikeampi avata sisäpuolelta. Paitsi jos...

Hommat alkoivat vihdoin luistaa. Kun ruumis on sökö, niin mieli on kuin harppi oppilaan aivoissa. Kendi mullasi suolistoaan ja sai aikaan kummallisen tursauksen jossain peräosassaan. Turssi eteni ainoaan mahdolliseen suuntaan eli kohti reaktoria, suihkusi kammioon syttyen räjähdysmäisesti tuleen osuessaan kuumiin seinämiin ja tulvahti avaruuteen. Samanaikaisesti painesulun puoliälykäs varojärjestelmä päästi hieman nestemäistä vetyä moottoriin puhdistaakseen laipiot ja oli vieläkin samanaikaisemmin täysin tietämätön lävitseen livahtaneesta virnuilevasta syöpäpentistä.