Maattuaan kolme vuotta koomassa Kendo heräsi ja laittoi pontikan tulemaan. Vihreää keitintä tuijottaessaan hän keksi hakea postin lievästi ylitäytetystä laatikosta ja kompastui samalla sangolliseen tuoretta kendonpaskaa. Kendo työnsi neljätoista videokasettia ruumiinsa onteloihin äheltäessään pystyyn lämpimän kakan mereltä. Viriili lemu sai Kenon melkein oksentamaan ja hän pakeni hakattujen hakkerilasten yli vaillinaisesti kalustettuun vessaan. Pytyn puutteessa Kendis istui lavuaariin ja laattasi komean satsin lattialle. Tässä vaiheessa poliisipartion onnistui viimein porautua pihanpuoleisen seinän läpi laamanhoitohuoneeseen ja kytkeä Kendarin raajat teräksisillä lenkeillä ohikulkevaan tankkeriin. Kendoa vitutti.

Tankkerin ruumassa haisi yllättäen öljy. Kendo roikkui puoliksi ulkona takimmaisen tankin täyttöventtiilistä ja huusi jo kauaksi taakse jääneille kytille jotain käsittämätöntä. Kaikkihan sen tietävät ettei poliisit mitään tajua. Kyseiset kakkahatut eivät muodostaneet poikkeusta ja niinpä he kääntyivätkin nelis- tämään kohti auringonlaskua yrittämättäkään koodata Kendon epätoivoista informaatiotulvaa selväkieliseen muotoon.

Kendo katsoi ympärilleen. Laivan kannella hääri siellä täällä puolitoimivia, huvilipun alla olevia androideja. Yritettyään hetken kutsua näitä kohtalotovereita apuunsa, hän luopui toivosta ja avasi teräslenkit itse. Kannella lemusi kusi. Itseasiassa siellä haisi moni muukin lempeä odööri, mutta kaikkein terävimpänä Kendon nenään tulvi kitkerä virtsan löyhkä. Nopean analyysin jälkeen Kendo päätteli hajun olevan peräisin suihkusta, joka tulvi päivänvaloon hänen ulostimestaan. Laivalla ei näyttänyt olevan sosiaaliseen kanssakäymiseen soveltuvia olentoja, joten Kendo vitutuspäissään hyppäsi kakkamereen.

Ylös rämmittyään hän heitti rempseän hölkän torin suuntaan. Valitettavasti Mr D. unohti kytkeä automaattisen hyperlahturin pois päältä ja näin ollen rikkoi vahingossa lakia silpomalla useita kymmeniä kaksivuotiaita atleetteja matkan varrella. Kendo totesi tapahtuneen harmilliseksi ja polttikin surunauhan ihoonsa. Poistettuaan ylimääräiset sisäelimet sekä ulko- että sisäpuoleltaan Kendis heitti ne junankiskoille. Viiltävästä mentaalisesta tuskasta huolimatta hän päätti ryhdistäytyä ja aivasti keuhkonsa vastaantulevan poliitikon päälle. Helpotti. Kendo varasti huojentuneena kaksi tusinaa suklaamunia ja söikin ne oitis foliokuorineen päivineen. Mutta eipä höyrylahje tiennytkään, että folion sisällä oli magneettinauha, joka olisi pitänyt poistaa maksun yhteydessä. Kun Kendo oli lähdössä torilta alkoivat sireenit kukkia ja soida. Samalla pommikoneita ilmestyi taivaalle, autot väistivät tiensivuun ja hipit nousivat haudoistaan. Tunnelma oli odottava. Mutta eipä viranomaisia kuulunutkaan. Tämän huomattuaan alkoi kansa mättää marsipaania, hilloa ja muita herkkuja suuhunsa välittämättä magneettinauhoista ja vaikertavista hammaslääkäreistä, joita poksahteli ympäriinsä ylikuormitettuna huolesta ja pahasta mielestä. Kohta tori oli täynnä korisevia olentoja, jotka liian karkin syönnin johdosta alkoivat hiljalleen vajota omiin ulosteisiinsa.

Olipa Kendo ottanut järjen käteensä ja muiden syödessä namia ahtanut rahtisukkulan täyteen makeaa. Laitettuaan järjen takaisin taskuunsa hän hyppäsi satulaan ja ilman lähtölaskentaa ampaisi Intergalaknetiin. Toki Kendo oli lähdön aikana yrittänyt muistella aakkosia, mutta koska lähtölaskentaa ei kuitenkaan oltu varsinaisesti suoritettu, päätyi Kendis keskelle virtuaaliaavikkoa jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Eipä auttanut itku markkinoilla. Eikä sen puoleen laulukaan. Kendo nimittäin yritti yksinäisyydessään laulaa vanhoja tangoja. Eikä ollut paikalla markkinoitakaan. Kendo tunsi olonsa niin surkeaksi, että olisi kelpuuttanut seurakseen vaikka rikkinäisen poliisiauton. Eipä aikaakaan, kun rikkinäinen poliisiauto jo saapuikin yskien paikalle.

- Mitähän saisi kauniille pojalle olla?, se kysyi keimaillen. No ei siitä Kendo niin paljon järkyttynyt etteikö olisi nopeasti hyväksikäytettyään likinäköistä kyttäsaabia hypännyt rattiin ja loistanut jo tuota pikaa poissaolollaan aavikolla. Sukkula jäi sinne makeisineen, mutta ei siitä Kendo pillastunut. Tilaisuuksiinsahan on aina tartuttava.

Illan tullen saapuivat loppuunajettu, turmeltu saabi ja henkevä (?) Kendo D. Roomaan. Siellä vilkkuivat bordellien ja karkkikauppojen virtuaalivalot pimenevässä satamassa. Kendo siristeli silmiään ja huomasi tutunnäköisen tankkerin satamassa. Sieltä oli juuri purkautumassa humalainen joukko barbi- Kenejä, mutta Kendo hymyili muistaessaan millaisia noiden virtuaalihahmojen oikeat omistajat olivat. Muutamat niistä lannistuivat jo alkumatkasta pariston ilmeisesti loppuessa. Muutamat pääsivät kuitenkin raahautumaan hämyisiin bordelleihin.

Kendo juoksi niiden perässä haistellen samalla ilmapiiriä. Se haisi. Huomattuaan ilmapiirin hajussa tutun vivahteen katsahti Kendo ulostintansa ja antoi sille vakavan huomautuksen. Päästyään bordellin pihaan KZ katsahti sisään. Talo oli sisustettu suoleksi, jossa kieltämättä tuntuikin lämmin ja kotoinen ilmapiiri. Kaikkialla oli samettia, visvaa ja orgaanista tunnelmaa sulassa sovussa keskenään. Kendo valitsi itselleen Molla-Maijan näköisen ilotytön ja repi sen pään irti. Paskannettuaan sen kaulasta sisään, Kendo kiitti, pokkasi ja poistui. Eihän sitä nyt jo raihnaiseksi käynyt aitajuoksija enempää kestä. Näin oli ainakin sanonut Kendon veritahrainen menneisyys, joka oli yksi Alkoholisilmän suurimpia idoleita. Ja kyllähän Kendo uskoi mitä toiset sanoivat. Miksi ei olisi uskonut. Ja oliko sillä nyt oikeastaan mitään väliäkään. Väliä sen sijaan oli päässyt tulemaan Mr. D:n ja bordellin kesken ainakin kaksitoista kilometriä. Kendo nimittäin istui esikaupungin karheimmassa ilmapiirissä pienen kuppilan terassilla ja joi lämmintä kalanmaksaöljyä pahimpaan janoonsa. Persettä kutitti. Patti! Siellä oli saatanan iso patti. Isoäiti oli muistuttanut Kendoa käyttämään aina anaalimaskia, mutta eipä olisi Kendo uskonut, että virtuaalimaailmassakin oli omat pöpönsä. Ei auttanut muuta kuin mennä tohtorin pakeille. Setä skannasikin Kendon pepun äkkiä ja löydettyään viruksen poisti saastuneet tiedostot. Sinne meni Kendiksen Kanarian muistot, mutta eipä väliä. Tohtori uteli raukealta Kendolta miksi tämä ylipäätänsä säilytti tärkeitä muistoja suolessaan ja vielä kondomin sisällä. Kendo ei katsonut tarpeelliseksi vastata ja poistui vastaanotolta ensin poistettuaan tohtorin varpaat. Ja sormet. Ja kädet. Ja...noo, menihän niitä. Väsynyt Kendo rykäisi ylimalkaisella eleellä plugit nenästään ja havahtui taas todellisuuteen. Hän huomasi olevansa pienessä huoneessa jonne ainoa valo tuli pienestä ristikkoikkunasta katon rajasta. Hämyinen Valo paljasti karun totuuden. Kendo oli raahattu putkaan virtuaalimatkan aikana. Seuraavaksi Valo paljasti itsensä ja siitä oli leikki kaukana. Koko rakennus huojahti kun järkyttyneen Kendon mentaalienergia iski vasten seiniä. Putkan seinät rapisivat kolmenkymmenen metrin säteelle maahan. Tyrmistynyt Valo peitti vartalonsa, mutta häpeäänsä ei vaatteisiin voinut peittää. Valon tukka oli levinnyt pitkin vankilan jäännöksiä ja hän ryntäsikin keräämään sitä, kun ei muutakaan keksinyt. Kendolla ei ollut mielikuvituksessa mitään vikaa ja hän keksikin lähteä karkuun. Juostuaan aikansa Kendo meni paskalle mikä oli aamulla jäänyt harmillisesti kesken poliisien tullessa häiritsemään. Tällä kertaa Kendo löysi pöntönkin ja toisti suvun oksurituaalin menestyksekkäästi.

Samassa puuseen ovi aukesi. Sisään astui hemaiseva vaaleaveripää, joka ei ollut pystynyt vastustamaan sisältä pelmahtavaa tuoksua. Kendo pyysi naiselta rahaa. Sitä ei ollut kuin yhdeksänkymmentäkuusi viisikymmentä, joten akka sai kyytiä vessasta. Käymälän ulkopuolelta alkoi kuulua siinä määrin kiimaista sirkutusta, että Kendo päätti paeta pahaa maailmaa viemärin hellään huomaan. Juuri kun kansalainen D. sai vedettyä itsensä vessasta, murtuivat Jerikon muurit. Lauma erimerkkisiä olioita tunki läähättäen vessaan. Liian myöhään. Toveri D. oli jo sadan kilometrin päässä pohjoisessa. Hän oli pyllähtänyt suoraan kansainväliset mitat täyttävään kakkiliukumäkeen ja liukunut huimalla vauhdilla karkuun.

Kendo tiedosti ongelmansa. Hän oli viimeaikoina muutenkin alkanut tiedostaa asioita ja lopulta löytänyt itsensä naisena. Tämä huima kehitysprosessi oli alkanut siitä kun Kendolle alkoi jostain syystä tulemaan päivittäin erilaisia naistenlehtiä. Kendo oli silloin päättänyt hylätä kovan ja kylmän maskuliinisuutensa. Mutta oli Kendarin mielessä tapahtunut viime kuukausina mitä tahansa, ei hän voinut biologiselle minälleen mitään. Kendon anaalirauhaset olivat nimittäin tulehtuneet ja siitä johtui Neiti D:n ongelma. Haju oli niin tyrmäävä, että se sai kaikki poikkeavat yksilöt hulluiksi kiimasta. Räikeimmillään tämä oli ilmennyt Valon muodossa, joka oli mennyt tuomaan julki kauhistuttavan ruhonsa. Kendo raapi harmissaan päätään, joka oli jo alkanut kaljuuntua palmikoiden molemmin puolin. Ei auttanut muuta kuin nousta takaisin kylmään, karuun maailmaan.

Ulkona satoi paskaa. Kaduilla liikkuvat humanoidit puikkelehtivat turvaan säästyäkseen kastumiselta. Kendo ei pienistä kuuroista välittänyt. Sade puhdisti ilmaa. Kohta kakkinorot valuivatkin jo Kendon lihaa pitkin löytäen lopulta kehosta jokaisen kolon ja lokeron. Lopen kyllästyneenä happamiin ilmeisiin vastaantulijoiden ruumiinosissa, Kendo ampui muutaman pahanilmanlinnun noin ihan vain varoitukseksi muille ja laittoi heidän visvaiset kehonsa kasaan keskelle sadetta. Kohta alkoikin jo tavallinen kadunmies ja rahvas hymyillä lempeästi. Aurinko tuli esiin pilven takaa ja kakkisadekkin loppui jättäen raikkaan tuoksun betoniviidakkoon.

Mutta eipä aikaakaan kun poliisiautojen sireenit taas alkoivat ujeltaa. Tällä kertaa kakkahatut tulivatkin paikalle heti ja ampuivat hämmentynyttä Kendoa suoraan päähän. Kendis laski nopeasti viiteenkymmeneen ja teloitti sheriffit tappavalla katseellaan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Erään konstaapelin ruhosta löytyi Graalin malja, josta Kendo heti juomaan. Kuppiin ei löytynyt muuta täytettä kuin poliiseista valunutta jäteöljyä. Sai kelvata. Kendo tankkasi öljyt huiviinsa ja röyhtäisi. Ei mitään vaikutusta. Malja sai kyytiä ja Mr. D. päätti sen sijaan hilpaista lähimpään kuppilaan heittämään muutaman viinan huiviinsa.

Juottola oli täynnä paskasakkia ja Kendon oli turvauduttava voimakeinoihin saadakseen humalan. Tiskille oli niin pitkä jono, että Kendis tyytyi juomaan silvottujen lähimmäistensä paukut. Mehevän nousukännin saatuaan Kendo rynnisti lihamassan läpi kadulle jättäen taakseen epämääräisen kasan elävää ja kuollutta, metallin paloja, muovia ja lihaa. Ei miehelle promille riitä. Jollei nyt sitten naisellekaan. Kendo lisää viinaa etsimään ja kohta soiteltiinkin jo vanhoille tyttöystäville ja sukulaisille pienen vipin toivossa. Ei tullut vippiä. Eikä rahaa. Kendo kohautti olkapäitään ja lähti DDT-tripille kyllästyneenä kanssaihmisten nyrpeyteen.

Lennettyään epämääräisen ajan kirjavalla taivaalla toveri D. laskeutui muurahaiskekoon ja astui sisään. Todettuaan, että kaikki kaverit olivat ulkona pelaamassa jalkapalloa, Kendo muuttui itse palloksi ja syöksyi tovereidensa sekaan vaatien näitä potkimaan itseänsä. Potkuja alkoikin sadella joka puolelta ja taidettiinpa siinä käyttä muutakin asetta kun kenkää. Siitähän Kender suivaantui ja muuttui takaisin arbuusiksi alkaen purra ja kynsiä ystäviään. Kaverit näyttivät kestävän kynsimisen niin hyvin, että ihmetys alkoi valua Kendon tajunnan takanurkkaan. Ennen kuin moista vahinkoa pääsi syntymään, huomasi Kendo ystäviensä olevan sittenkin ihan tavallisia lasinalleja. Ainoa keino paeta oli vaihtaa ulottuvuutta. Niinpä antikristus D. hyppäsi valoa kohti.

Kemppa puristi silmäluomensa kiinni niitä aukipitävistä jakoavaimista huolimatta. Hän oli tällä hetkellä ikaros-tyyppisen virheensä johdosta putoamassa maahan noin 300 kilometrin korkeudella. Päätellen viiltävästä kivusta kaikialla kehonsa ulkopinnalla Kendo arvasi ala-asteella opetetun tiedon vääräksi siitä, että Terran ilmakehä loppui neljän metrin korkeudella. Hän saattoi muistaa opettajan piilotetun epävarmuuden ja luokkatovereittensa mädäntyneet raadot. Kemppis oli jo lapsuudessaan ollut perin passiivinen ja tunneilla hän yleensä nukkui tai työnteli lyijykyniä korvasta korvaan ollakseen kuulematta opetusta.

Mitä taas tuli hänen tämänhetkiseen tilanteeseensa, Kendo purki kehonsa luisen tukirangan yllättävän ripeästi ja muutaman sateliitinromun kaapattuaan ryhtyi kokoamaan näin keräilemistään osista jonkinlaista laskeutumismodulia. Kaukana alhaalla suolikaasujen ja vinyylin hajussa rypevät kansalaiset saattoivat erottaa lähiavaruudesta pudottautuvan prinssi D:n ja hänen improvisoidun da Vinci-häkkyränsä. Suosionosoitukset tyrehtyivät kuitenkin alkuunsa Kendon murskattua alastullessaan muinaisen Atlantiksen mantereen ja vietyä mukanaan kukoistukseen nousseen kulttuurin mukavasti kuplivaan alkusaveen. Voi helevetti, ajatteli K, ja kuoli hetkelliseen menehdykseen. Mistäänlannistumaton Kendo päätti kuitenkin kaikesta huolimatta elää ja räjäytti koko saatanan planeetan kasikympinlätkän kokoisiksi palasiksi.