Kalajumala Kendo hiihti kellertävän kaasujättiläisplaneetan kiertoradalle. Käsittämätön määrä teräviä esineitä tunkeutui Kaksoistukan kehoon ja hän päätti laskeutua tällä kertaa hieman pehmeäm-min. Laskukiidossa sisäelimiin juuttunet keraamineulat raapivat ikäviä naarmuja violettiin betoniin jonka johdosta Kent päätteli planeetan olevan kiinteäytiminen ja että laskeutumisalustan materiaalivalinnassa oli tapahtunut jonkinlainen kömmähdys. Yleensähän betoni ei ole violettia eikä siihen helpolla tule metrin syviä raapaleita hammastikun pituisista neuloista. Kendo astui ulos itsestään ja valui terminaaliin monehkoine huumekasseineen. Tullimiehet raiskasivat kölirauta K:n ja hautasivat hänet leipomon takapihalle ja painuivat koteihinsa runkkaamaan ja polttelemaan kokaiinia. "Kokaiinia on saatanan typerä polttaa!", ajatteli Kendo D. ja rauhoitteli lapaluistaan kasvavia petoeläimiä.

Kaukana planeetan navalla coriolis-voima oli juuri nykäissyt Kenson jo aikaa kuolleelta mutta liikkumasta lakkaamattomalta serkul-ta vihreän kangastakin ja vei sitä kohti suupielet kuolassa odottavia kusipäätappajia. Serkun mielestä kuolaaminen oli liioiteltua ja lapsellista ja takittomana hän survoi muutaman bensiinisienen moponsa etuiskareihin kadoten kohti päiväntasaajaa. Matka joutui nopeasti muttei vankilaan, ja serkku väänteli kaasukahvaa tappajien ravatessa alumiiniset hampaat kolisten juuri mopon takalokasuojan takana. Serkku päätti oikaista ja porautui maahan suunnistaen suorinta tietä päiväntasaajalle. Suuressa paineessa moreeni oli kuitenkin muuttunut viruksiksi jotka muuttivat serkun puoli kilometriä korkeaksi radioaktiiviseksi hirviöksi jonka suurimpana huvituksena oli syödä maanteitä ja laitureita. Kendon maatessa edelleen leipomon takapihan montussa aikaa kului muutama vuosituhatta joi- den aikana serkku ehti tuhota koko planeetan kulttuurin. Harmin paikka. Jaa.

Tapahtui seuraavaa: Kulttuuri nousi muutamassa vuosituhannessa tuhkastaan ja lain ja järjestyksen kehittyessä taas informaatioyhteiskunnalle tyypilliselle asteelle saivat vanhat paskanaamat kokea homojen hirvittävän koston. Rakastavaisten ollessa juuri pelaamassa korttia naapuriplaneetan ilmakehässä, saapui paikalle suunnaton leukosyytti, jonka sisuksista alkoi purkautua visvaa ja syyliä. Syylät kävivät poikiin käsiksi ja käsiin ja raahasivat Herrat D:t visvamereen jolla pojat kelluivat virran mukana takaisin rikospaikalle. Heidät heitettiin kuolaavan tuomarikoiran eteen kuulemaan tuomionsa. Tässä vaiheessa Kendo tajusi mitä hyötyä on osata hypnotisoida, manipuloida ja konstruktoida tuomareita. Katsoen rakkia suoraan sen rupisiin silmiin ja heiluttamalla koiranmakkarapötkön näköistä päätään onnistui Kemppa ylipuhumaan hurtan antamaan syytetyille armoa ja almuja. Paitsi serkkuparalle, josta vanhempi herra D halusikin päästä jo eroon. Tämä heitettiin takaisin maan sisuksiin, jossa moreenivirukset olivat muutettu visvasyyliä aiheuttaviksi bakteereiksi geenimanipulaatioitse. Serkku D alkoi paisua eksponentiaalikäyrän mukaisella vauhdilla ja saavuttikin kohta räjähdyspisteen pamahtaen kuin Konden perä aamukasteessa tai -krapulassa. Maa järähti ja uuden kulttuurin ylväs kansa vaikeni tajuten maailman pahuuden. Tätä hyväksikäyttäen Mr. D hyppäsi takaisin visvamereen ja antoi virran viedä seuraavaan galaksiin.

Viemäriteknikot olivat suunnitelleet jotain Kevalian pään menoksi. Pää siirrettiin yön hiljaisuudessa kasvukivunvahvistajaan kehon höllyessä Maksimaalisen Laskuojan galaksin suurimmassa hotellissa. Pää karkasi kuitenkin vahvistajan seinään pistetyn neulanreiän kautta siemennesteiseen ulkoilmaan ja sulloi teknikot omiin anuksiinsa ja joi litran silmälaseja sormustimesta. Keho oli tällä välin pidätetty ja ruiskutettu täyteen lasia, ja sidottu erään ravintolan ovenkahvaan. Siinä sitä syljeskeltiin ja ammuttiin keuhkoihin. Hetkessä mahottoman hyvän paikan maineen saavuttanut rafla sulki ovensa ja keho jäi väliin. Osa ruumiinsisäisistä laseista purskahti ulos ylinopeudella ohi ajavan viitekoron alle. Omaa ja vähän irtonaista elämäänsa viettänyt pää luisteli mustan jään peittämää tietä pitkin ravintolaa kohti. Pään vakaana aikomuksena oli vetää kasvot, koska omat olivat päässeet kellastumaan liian masturbaation seurauksena. Pää kuitenkin huomasi kehon, joka luonnollisesti ei huomannut päätä. Tervehdykset vaihdettuaan pää vetäytyi turvalliselle paikalleen kehon päälle. Se huokaisi.

Kendon elämä tuntui pitkästä aikaa eheältä - kuin kaikki palaset olisivat taas loksahtaneet paikoilleen. Helpomman elämän toivossa utelias hurmos D vilkuilikin jo ilkikurisena ympärilleen löytääkseen eheän, orgaanisen kohteen johon purkaa pakkomielteitään ja perversioitaan. Ainoa joka tuntui viittaavan jonkinlaiseen elämään sillä hetkellä koko paikassa oli vielä tuoreen lämmin ja kiiltelevä paskanjööti ravintolan oven edessä. Koska antisalpietari D oli ylettömän latautunut ja typerä, hän päätti purkaa ylimääräisen energiansa kakkiin. Kekkonen hyökkäsi pahaa-arvaamattoman pökäleen kimppuun villisti huutaen hedelmällisyyden jumalilta apua. Ennen kuin paskakasa ehti edes tajuta mitä oli tapahtunut veti Kessu jo vetoketjua kiinni pyyhkien kuolaa suupielistään.

Samassa loputkin lasoset kuoriutuivat Kellarin sisältä ja pakenivat järkyttyneenä kakkiraiskaajan ulottumattomiin. Kendo ei siistä välittänyt, mutta siitä kyllä, että äskeisen väkisinmakaamisen kohteeksi joutunut omenainen kakka alkoi värähdellä. Yhtäkkiä itsekin tyrmistynyt tummajainen pamahti rajusti. Se huomasi olevansa raskaana. Kendo ei pystynyt liikkumaan. "Kakki raskaana ja minä isä!". Elämä tuntui tyhjältä ja kaikki maallinen menetti merkityksensä. Kendon koko elämä valui hiekkana sormien välistä ja lisäksi se meni nonstoppina Kerman silmien editse. Se on loppu nyt. Nimittäin kuoleman teko. Yrittäen epätoivoisesti ryhdistäytyä Kendo katseli vierestä kun hehkeä morsian pusersikin jo Pikku-Kelttiä ulos ruumiistaan. Vitut se mikään pikkuinen ollut. Täysikasvuinen paskatykki oli kuin Kellon peilikuva lukuunottamatta ihon väriä, joka oli - yllätys, yllätys - ruskea.

Kendoa vitutti. Ja syystä. Kuka nyt haluaisi tehdä kakkamöykyn kanssa lapsen. Epäilys alkoi kaivaa Kenraali D:n mieltä. Ei tainnut paskalapsi edes olla oma. Oli käynyt naapurin setä sutimassa. Niin sen täytyi olla. Nyt sai akka huutia. Kendo D. pani morsiamensa vesurilla pieneksi silpuksi säälimättä kakkinaista ja paskapoikaa vähääkään. Kakka lensi ja jääkärit itki. "Turha huoraa on takaisin huutaa!". Kendon yllätykseksi Kopio D tuli halaamaan häntä. Koppis itki liikuttuneena ja julisti olevansa kiitollinen siitä, että Keskari oli vapauttanut hänet pahanhajuisesta syntyperästään muistuttavasta emosta. Sen jälkeen Kopiokone D. sanoi olevansa jo niin vanha, että haluaa katkaista siteensä vanhempiin ja lähteä kulkemaan omia polkujaan. Kenno oli niin ihmeissään ettei edes aluksi tajunnut ampua äpärälastaan, kun tämä lähti rullaamaan alas bulevardia. Järkytyksestä toivuttuaan Kendo kuitenkin latasi koko lailla pitkän sarjan ammuksia kakkimaakarin perään joka luhistui asvaltille ja valui norona viemäriin.

Eipä muistanut vammainen D. ajatella sitä, että lapsi olisi saattanut periä isänsä regeneroituvan luonteen. Kendodee ,yhä hiukan äimissään äskeisestä, lähti kohti mitäänsanomattoman näköisen kaupungin mitäänsanomattoman näköistä keskustaa, josta ei voinut edes sanoa oliko se keskusta vai ei. Kaikennäköisiä humanoidinpuolikkaita siellä kuitenkin oli ja näin ollen myös paljon syntiä ja turmellusta. Kendo siirtyi huomaamattomasti lähiö basaarin ovesta peremmälle. Hämyinen, jalkapohjasavun täyttämä pornoluola oli puolillaan asiakkaita, jotka kääntyivät vilkuilemaan epäluuloisesti sisäänastunutta muukalaista. "Ei hätää, olen legioonasta", murahti Keskonen karskisti ja kasvatti päähänsä koppalakin. Se näytti tyydyttävän paikallisia fakiireita jotka kääntyivätkin taas jorisemaan itsekseen euforisoivien namimaljojensa pariin. Kensai käveli tiskille ja tilasi pienen tuopin syntiä. Puolen tunnin vapinan ja kirjavan lutkutuksen jälkeen aineen vaikutus alkoi hiipua ja niin Kelloggs lähtikin vielä nautinnosta vapisevin jaloin taapertamaan ulos. Matkalla ovelle hän silpoi huomaamatta muutaman muissa maailmoissa piileksivän veijarin ja pani heidän puoliksi juodut lasinsa kaapunsa tilaviin luolakomplekseihin. Kädet tahmeina tuoreesta verestä ja spermasta Kendo astui ulos pimenevään iltaan.

Olentoja humisi, vaappui ja suhahteli ohi ylhäältä, alhaalta ja läpi. Kendo vanhana maailmanomistajana ei moisesta välittänyt vaan lähti kohti kaupungin kaikkein pimeimpiä soppeja. Apaattinen vaellus ilman sanottavaa seksiä ja väkivaltaa sai Kendon haikeaksi. Onneksi oli sentään pimeää. Äkkiä Kendon edessä alkoi kasvaa maasta suunnaton kolossi joka haisi uskomattoman pahalle. Kendo ehti jo ilahtua toiminnasta, mutta ilo vaihtui kauhuksi kun kolossin kasvu ei ottanut loppuakseen. Jostain ylhäältä, alati kasvavan olennon suusta purkautui karmiva vihreä, kupliva oksennus, joka putosi Kendon eteen kujalle. Oksennus ei kuitenkaan pudonnut maahan asti vaan jäi leijumaan muutaman tuuman korkeudelle alkaen muotoutua uudelleen. Kendon ihmetykseksi siitä tuli puhekupla. Aluksi siinä näkyi tuhansia epäselviä viestejä ja tuskanhuutoja. Kendo siristeli silmiään ja järkyttyi luettuaan muutamia.

Ne olivat yksinäisten, tuhoontuomittujen, hylättyjen paskannuksien valitusta. Kendo ymmärsi mistä haju tuli. Hänen edessään seisoi koko kaupungin viemärin sisältö! Suunnaton, voimakas teksti täytti vihertävän mahanestepuhekuplan. "Heippa, iskä! Se olen minä!". Kenttä ei tiennyt mitä tehdä, joten teki jotain muuta. Spastiset kouristukset riuhtoivat tuota onnetonta ja sekoavaa plasmaruumista, jonka omistuksesta Keisari D oli vastuussa. Mitä helvettiä? Pökälepoju on elvytetty ja on tullut tänne tietysti ruikkaamaan elatusmaksua, sekoili Keropää. Hän kutsui mikroaaltokanavalla sikäläisillä perunankuorilla toimivaa hävittäjäpatteristoa joka jo ujelsikin paikalle läheisestä muurahaiskeosta ja tappoi ulostekuninkaan, Kendon, kaupungin asukkaat, itsensä, kapinalliset marsut napapiiriltä, viisi viatonta pizzaravintolaa, paineentasauskammion, nopeusrajoittimen, Kondolin toistamiseen ja hiilisataman. Petturihävittäjät liikkuivat paikalta epäselvää alinopeutta ja joutuivat epähuomoissa hermeettisten laivapoikien pitämään automaalaamoon, jossa ne väritettiin puuväreillä hiivan väriseksi. Tuplatapettu Keimola pistikin jostain syystä kiljut kohisemaan.

Äärettömältä tuntuvan pimeän tasangon keskellä kohosi sanakirjoille pyhitetty katedraali. Sen papit olivat kusettaneet jo lukemattomia kirjastoja, kauppoja, kustantamoita ja Kendoa saadakseen kaikkien puhuttujen, muristujen, värähdeltyjen, lemuttujen ja hipelöityjen kielien sanastot ja käännöstaulukot. Kenneliltä ei kylläkään oltu saatu yhtään kirjaa, mutta häntä oli ollut kivaa muuten vaan kusettaa. Tasangon laidalla Viidakkokirja D hoippui liian aikaisin juodun kiljun aiheuttamassa humalatilassa ja oksenteli jumalia kivenkoloihin. Omiin oloihinsa jätetyt henkiolennot pistivät tuulemaan ja pyyhkiytyivät luomiensa ilmavirtausten mukana helvettiin. Tyypillä on huono viinapää jossei pysty laattaamaan henkkiksiä, ylpeili Kurapuuro ja konttasi telamiinaan. Miinaparka. Ei ollut typerä sotapommi kuullut ennen Kendosta, eikä sen puoleen ehtinyt kuulemaan nytkään. Kendo räjähti korvia huumaavasti ja Miina kuoli tajuamatta mitä oli tapahtunut. Sen palaset lensivät ympäriinsä jättäen verihiutaleita ja kudosta ympäri kauppaa. Seuraavana päivänä luki lehdessä, että Terrassa oli satanut paskaa.

Kaunis D. ikävoi kotiplaneettansa raikkaita kakkisateita ja päätti varpata avaruuteen kaihoamaan kotiaan. Keisarin silmissä välähti karvainen Warping Failure -teksti ja seuraava, mitä antistaatteri havaitsi oli, että hän leijui pitkin linnunrataa ilman vaatteita, aseita ja avaruuspukua. Ei auttanut roolinäyttelijän muuta kuin pidättää hengitystään ja alkaa kauhoa avaruuden materiaa uidakseen lähimmälle planeetalle. Muutaman sadan miljardin vuoden päästä kun Keiju oli saanut tarpeeksi vauhtia löytämästään kolmesta vetyatomista hän pääsi juuri muodostuneen planeetan vetovoimakenttään. Kempparin onneksi planeetalle ei ollut vielä muodostunut kaasukehää, joten elämäntaiteilija Denso ei palanut planeetalle syöksyessään. Ellos repi epätoivoisesti sangen pitkäksi kasvanutta tukkaansa itselleen pehmusteeksi ettei murskaantuminen sattuisi niin paljon. Ja kuontaloa piisasi uskoontulemiseen asti. Keikari tupsahti keskelle tukkaa joka pölisi pitkin planeetan pintaa. Juotuaan pahimpaan janoonsa metrin rasvaista hiusta Jeesu3 D. tuli taas järkiinsä ja päätteli äkillisen uskoonhurahtamisen johtuvan vanhoista viinahuuruista. Kengo hylkäsi jumalansa ja lähti etsimään mielekästä tekemistä.

Koko helvetin planeetalla ei ollut luonnollisesti mitään. Ei. Siis ollut. Känsä koki tuskaa, pakersi ja pakersi ja jo sadantuhannen standardivuoden kuluttua hän oli luonut kukoistavan yhden miehen kulttuurin. Kaikki älyllinen toiminta planeetalla keskittyi onanoinnin ja itsensäviiltelyn ympärille eikä näin ollen saavuttanut suurtakaan suosiota asujaimiston eli Kosmopoliitta D:n itsensä keskuudessa. Hetkellisen sponttaanin ydinpommituksen keskellä Lääketehdas D tajusi planeetan olemattomat kehitysmahdollisuudet ja universaaleita fysiikanlakeja uhmaten peruutti ajassa taaksepäin ja pumppasi Luojajumalan täyteen nikkelimoduleita metallirakenteisella rynnäkköaiheisella konetuliaseellaan. Näin koko luomistyö jäi tekemättä eikä Kenguru voinutkaan suorittaa surmatekoaan.

Epäonnistuneena hän palasi valtakuntaansa työntyen kiimaisten vesikaavojen läpi ja rakensi hymyltä näyttävän ilmeen vatsansa tietämille. Hymy muuttui kuitenkin jo kohta väkinäiseksi ja sai kendorin oksentamaan hiuksia ja sappea. Suivaantuneena KD riuhtoi hymyn vittuun ja painui itsekin sinne. Mikäköhän siellä haisee? No ei ainakaan se mitä Kendo olisi toivonut. Paatunut höhhö kun on. Niin. Se ei siis miellyttänytkään biitistään huolimatta ja Kendo kuoli. Omahan oli mokansa, saatana.