Kenia koversi yleensä vapaa-aikoinaan koriste-esineitä luista. Kuten oletettavaa olikin, luiden omistajat pistivät kampoihin joskus oikein kunnollakin, mutta mikään ei saanut taiteilijamme päätä käännetyksi kun hän kerran oli iskenyt silmänsä jonkun esteettiseen luustoon. Kelluke vältti raskaita ja tylppiä esineitä materiaalihankintojensa välineinä, mutta silloin tällöin loistava kallo tai lonkkaluu päätyikin kaatopaikalle ateljeen sijaan. "Ei tollasest saa mittään", kiukutteli Kendo murskattuaan liikkuvan ja vastustelevan raaka-ainehenkilön liian pieniksi paloiksi. Joskus materiaalien omaiset ostivat koristeita itselleen ja yrittivät kai koota rakkaansa uudelleen, mikä sinänsä oli liikuttavaa vaikkakin turhaa. Tällaisiin nekrogeneettisiin bileisiin ei sivullisia kutsuttu, mutta Keltuais- D tunki väkisin viinanhimossaan - ja mahdollisesti myös saadakseen lisää koverrettavaa.

Kentolla vapaa-aikaa ei ollut juurikaan. Vain muutama taideteos pääsi museoon asti. K itse sen sijaan pääsi useinkin museoon (kattoikkunasta), vankilaan (kaltereiden välistä), hautaan (mistä vaan) ja saatana mihin ikinä halusi. Nytpä Kukkala halusi muualle ja astui maailman reunan yli roikottaen keltaviittaisia munkkeja ruuvimeisselillä palavien autojen yllä.

Kello sukelsi hetkeksi Aasa-jumalien “myyttiseen” valtakuntaan, jossa nuo unohdetut henkikönsikkäät ja jumalpimperot asustelivat. Ne eivät pitäneet häiriöistä ja yrittivät ajaa Kepleriä vittuun mailtaan. Vasamoita ja lekoja satoi kuin viimeistä päivää ja vihdoin Kerettiläis-D saatiin ansaan erään jäävuoren alle. Kylmä hiki valeli “sankarimme” “kehoa” kuumeisen otsan tykyttäessä pakoajatusten puskureina. Odin ja joukko vähäisempiä tyyppejä hyppeli paikalle alkaen työnnellä teräviä bambukeppejä vuoren alle, selvästikin aikomuksenaan liusia ja mälättää 3D:tä. Tätä sattuikin jo kovasti ympäri elimistöä puuesineiden prosessoidessa solukkoa uuteen uskoon. Piehtaroiden ja vääntelehtien Kendon onnistui vältellä kiperimmät tuikkaukset vaikka vuoren alla oli melkein pilkkopimeää. Taisivat siinä hätäpaskatkin sujahtaa punttiin.

Viimein kiusaajat kyllästyivät pistoleikkeihin ja ottivat järeämmät aseet käyttöön. Thor vetäisi Thunder 8.01-heittimen povaristaan ja alkoi mäiskiä jäävuorta lohkoiksi. Odin korkkasi päivän kolmannen vodkapullon, joi sen puolilleen, irvisti, ähkäisi, kumartui, oksensi, osui Thorin aseen tulilinjalle, räjähti sohjoksi ja kuoli. Operaattori D katsoi saaneensa ensimmäisen voittonsa ja mylvi riemuaan yhä pienevän jääkasan alla. Hän muovasi rannekellostaan moottorisahan porautuen tämän avulla ahdingostaan. Mahtaileva Riikinkukko D sohaisi “pelinsä” hölmistyneen Thorin käytettyjen elintarvikkeiden poistosuoleen ja puraisi kiimassaan oman kätensä poikki. Tätä Kelo ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan, vaan poistui tasangolta sahaansa ja suutaan päristellen. Teki mieli viinaa.

Eräs tavallisenomainen baari galaksin itäreunalla oli julistanut leikkimielisen oluenjuontikisan kaikille joiden etunimi alkaa numerolla 4. Tämähän tietysti sopi Kendo-pojulle. Säännöissä kuulemma sanottiin, että se joka juo eteen kannetut kahdeksankymmentä oluttynnyriä saa juoda muidenkin kaljat. Järjestäjät olivat ottaneet huomioon kilpailutilanteessa ilmentyvät ristiriitaisuudet; 4eodsa oli tunnettu kärpäsenälystään ja saattoi tehdä mitä tahansa saadakseen mallasmehunsa (ja muiden). 4qwerty oli yhtä älykäs kuin lautasellinen nuppineuloja, 4oho oli vieläkin tyhmempi ja tänä aikana Kentauri oli ehtinyt tankata omat ja toisten toimintaliuokset kajuuttaansa ja häipyä ihokarvat putkella. "La-la", selvitteli sankari ajatuksiaan.

Harley D tunsi ilokseen oluen kohahtavan päähän. Se rynni aivolohkosta toiseen alistaen yhä uusia alueita hirmuvaltansa alle, tuhosi muistitiedostoja, sammutteli elintoimintoja sääteleviä keskuksia ja sai puheen luistamaan. Se olikin tarpeen, sillä suurehko kuolemanpartio pysäytti Karkuri D:n tämän luikerressa betonimyllytehtaan salaojaputkesta. Kepukka käänsi ilmegeneraattorinsa peruslukemille vakuuttaessaan tappajahunsvoteille olevansa mitä eniten syypää mihin tahansa rikkomukseen, ja jos se ei riittäisi, hän olisi kyllä valmis syyllistymään muuhunkin. Sotilaat työnsivät ajatuskuplaparven väljempään ilmaan ja hymyilivät autuaasti. Selvästikin hengenheimolainen. Solttupojat olisivat haahunneet ympäristösidonnaisesti muualle, mutta eivät silpoutumiseltaan ehtineet joten militaristisen tyypillisesti he vain lysähtivät kasoiksi maahan. Kesoil veti titaaniset silmäripsensä takaisin tuppiinsa ravisteltuaan niistä ensin liiat veret. Hän sulautui maastoon, eli betonimyllyksi, ja rouhi itseltään raajat pois. Ei kärmes tarvii käsiä, tuumaili Professori D ja liihotti pois niinkuin lintu vain voi.

Koko piru mieheksi - Kendo D, kuului asianomaisen iskulause. Ao. itse ei käyttänyt tuota satanistista höpönpöppöä, tai no, siis käytti mutta vain paitaan painetun tekstin muodossa. Suusanallisesti sen ilmaisivat useimmat vastaantulijat jotka typerä ja ymmärtäväinen hymy naamallaan tavasivat viestin ääneen Keskos D:n rintamuksesta. K ihmetteli usein luulivatko muut ettei hän itse tiennyt mitä hänen paidassaan luki ja lukivat sen hänelle hänen puolestaan. Näitä lukuhetkiä sattui kymmeniä päivittäin, ja Kendon hampaat kuluivat jatkuvasta irvistelystä tasaisiksi kuin fotonin pylly. Kirurgi D vähän avitti lukutoukkien palautumista raaka-ainekiertoon tai verstaalleen muuttumaan ihastuttaviksi koruiksi tai muhnuiksi, mutta lukutaitoiset olivat uusiutuva luonnonvara ja niitä riitti jatkuvasti valaisemaan paitoihin painettujen sanomien sisältöjä omistajilleen. Kendo marssi siis kiukustuneena solariumiin virittämään UV-lähettimiä ja nauttimaan rutkasti gammasäteilyä.

Kuoltuaan kolmeensataan erilaiseen syöpään Kromisikiö D valui muovilattialle ja muurasi itsensä hätäpäissään kiviseinään. Ei ollut Thor lannistunut, vaan seurannut häiritsijäänsä tänne asti. Tämä sähkönsininen kumivasarapää oli juuri astunut solariumin lasiovesta sisään ammuttuaan ensin viereiseen seinään thorinmentävän aukon heittimellään. Hän ei ollut ilmeisesti nähnyt Sakilaista, mutta aisti tämän jossakin lähistöllä ja nuuski lattiaa nenällään joka roi kkui yli metrin mittaisena pronssisen kypärän alta. Nenuun kulkeutui jos mitä muhjua; pölyä, henkilökuntaa ja Thorin jalka. Hetken pärskittyään nuuskuveikko sai transportaatioyksikkönsä pois sieraimesta ja liukastui piikkimattoon jota Kuvitelma D ujutti betonitaskustaan syöpäriumin laatteelle. Vaakatasoinen ukkosenjumala mylvi raivoaan ja tulitti heittimellään viattomia leskiä joita roikkui rusketuslaitteiden hiukkaskiihdyttimistä. Eristävästä rappauskerroksesta huolimatta parku ja huuto saivat Pedofiili D:n suunniltaan ja hyppäämään näyttämölle. No, tämä Kendo-mies josta nyt ollaan niin kovasti puhuttu ja itsekseen supistu takertui puuttuvaan kylkiluuhunsa ja lennätti vartalonsa hetimiten helvettiin koska kernaasti halasi pois Thorin ympäristöstä. Tämä samainen paikanvaihdos oli tietysti sille vanhalle vihtahousulle (okkultui "Sattana"), joka oli jo kovasti venannut Kuolio D:tä omakseen, aika hömpän hyvä.

- Väistä nyt perkele vähän, kiusaantunut puolihenkiolento KD ulisi syöksyessään esikartanoilta kidutuskeskuksen johtajaa kohti. "Se, jonka toinen käsi voidaan muuttaa laskuvarjoksi voi hyvin", rähisi Kellunta D ja muutti toisen kätensä laskuvarjoksi jarruttaen näin putoamisnopeuttaan sille tasolle joka on sovelias tyypille joka on oikeutettu katsomaan rotuveljiään ylhäältä päin joka ei vaadi paljoa, mutta joka kuitenkin on useimmiten liikaa terveelle ja hyvinvoivalle pikkuisen liian vähän hurskaalle sielukombinaatille joka lätsähtää Paholaisen jalkojen juureen jotka Paholainen omistaa josta kunnia kuitenkin oletettavasti kuuluu sille joka loi Paholaisen joka tällä hetkellä tietyistä syistä siirsi kiinnostuksensa muualle eräästä jutusta jonka nimi on Kiehuukosunpääsi D joka partikkeleja viljellemmäksämme ah ja voi että mitä että sekä tai ei vai ei suostu mihinkään mikä rajoittaa yksilönvapautta. ”Sen pituinen se systeemi”, pörisi Kestomakkara D ja aurasi sen kuuluisan sielunvihollisen räkäisen ruumiin ehkä maailman eniten sivuun ja KOMEAN pierun tuottaen istahti sille rikinkatkuiselle istuimelle ja minkä vitun takia Kimmo EI äänitä mulle Furious Pig:n levyä?

Pikkudemonit pokkuroivat Kidutus D:n varpaiden väleissä lähes ärsyttävän vaisusti. Kendo olisi halunnut mukaan vähän enemmän tuota Orjaroikuttaaviinirypäleterttuapäähenkilönlöhöillessädivaanilla -juttua, mutta eihän kaikkea voi saada, ajatteli Hän ja sai kaiken. Piskuisten diimoneiden kaatuillessa hienhajusta pahoinvoivina (miten hyvin se sellainen denomi oikein voi hyvinvoida, äiti?) Keuhkokala D epäyllätyksellisesti oli jo tarpeeksi kyllästynyt suorittaakseen veritekoja joiden jälkeen kuin ripityksen saaneena vipeltää salomaille mansikoita poimimaan.

Mansikanpirulaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet takapajuiset vihervartensa ja kaljakassit toisiaan vasten kolisten pöräyttäneet taksilla kunnan jättömaille dokamaan. Paikalle tuulenpyörteenä saapunut Kauneus D ei löytänyt muuta kuin lahonneen taksikuskin ruumiin ja kymmeniä tyhjiä kaljapulloja jotka oli tungettu ilkikurisesti suharin... no, sinne... öö, juttuun. Ne olivat vähän tiellä Kesä D:n hommatessa - No, asia varmasti on kaikille selvä ja sitten takaisin niihin mansikoihin.

Jos kaljakassit saa tyhjenemään lähes yhtä nopeasti kuin Kysta D näin tekee, on syytä varata aika lekurilta. Punaposkiset hömppäherkut olivat imeneet pullonsa ahnaasti kermaisiin mahoihinsa ja istuivat nyt huurujaan löyhytellen hylsyvuoren päällä. Lääkärien armeija huuteli mansikoille kaukaa alhaalta antautumismääräyksiä stetoskooppien kalistessa rynnäkkökiväärien lippaita vasten. ”Menkää vittuun!”, remensi eräs juoppomarja kaljakassiriippumatostaan ja naurahti rennosti. Ele sai lajiketoveritkin hyvälle tuulelle ja vierittämään pulloja piirittäjien hilseisille harteille. Kuumia ja nopeita pikkukappaleita tulla vihelsikin välittömästi tohtorishenkilöiden aseista kostoksi vetovoimaavusteisten hyökkäyspullojen aggressiosta. Mansukat vain nauroivat, mutta yhdelle jos toisellekin oli jo ehtinyt tulla selväksi, että bisset oli tosiaan jo juotu ja lisää sai vain sieltä missä sitä oli lisää. Telepaattihedelmät tulivat yhteistulokseen jossa kaljavarpaan kolotusta lievittäisi vain ja ainoastaan uusi uljas pulloarmada joiden sisältö tulisi näin siis kaataa edeltäjiensä niskaan. Siispä kaljapullotehtaalle.

Tässä kohtaa Kyttä D oli vilkaissut käsikirjoitusta vähän edemmäs mitä oli tarkoitus ja täten saamansa tiedon avulla ehtinyt tuon edellä mainitun juomavalmistamon sisätiloihin ennen marjajengiä. Kosmetiikka D sai juuri kiillotettua kromatut poskipäänsä robottipullottajan hameenhelmalla, kun hallin kaksoisovet paukautettiin selkosen selälleen ja sisään valui yksi ainoa ilmeisen sekavassa mielentilassa kelluva mansikantynkä tarttumaelimet olutpullonmuotoisiksi vääntyneinä. ”Bis, bis”, se äänteli ja kääntyi mustanpuhuvan ja öljyisen olutkiihdyttimen taakse. Muutaman mikrosekunnin kuluttua sokerimöllykkä kuitenkin tuli takaisin näkyviin ja hilloontui käytävän natriumlattialle suurehko nyrkinreikä kehossaan. Kiljukaula D vinkaisi innostuneesti ja pudottautui kattopalkilta täydentämään surmasuoritetta kuolaten ja puoliksi inhoten itseään siitä, miten hyvä ”ihminen” ”hän” ”oli”. Muutama ylimääräinen lisäjalka ulos kitiinikehosta ja ultrasankari oli jo työn tiimellyksessä sotkemassa uhkeaa marmeladiolentoa viemäristä alas. ”Ki-vaa!”, ruikutti K tohkeissaan, kunnes päätti katsoa taakseen ja yllättyi nähdessään itsensä koska ei uskonut peileihin joten kääntyi taas sullohomman pariin.

Hämärä savunkatkuinen saluuna oli äänetön. Karskit taisteluandroiditkin olivat hiljaa savukkeet loppuunpalaneina, luisten tuhkakuppien reunoille unohtuneina. Värähtelevä ja huojuva mansikkajoukkue silmäili anniskelutilan asiakkaita hyppyset hamuten aseiden periä. Äänettömyys jatkui hetken, sitten eräs hedelmäpommeista väsyi haromaan kuvettaan ja käänsi pulputtaen kameransa alas ja sitten heti ylös. Valoa-aistivien laitteiden liikuttamiselle epäluonteenomainen ääntely täytti heti koko juomakeskittymän ja hiljeni taas. Tämän jälkeen punaherkut kääntyivät kannoillaan ja poistuivat ovesta tullakseen ulos komerosta ja mennäkseen viereisestä ovesta neonkylttien valaisemalle jalkakäytävälle paitsi eräs pienempi yksilö joka oli jättäytynyt kaappiin kuin porkkana pyllyyn. Se jäi silmänräpäyksen kuluttua ainoaksi mansikaksi joka muistutti mitään pyöreää, sillä Keke D pysäköi varastamansa puimurin samaiselle jalkakäytävälle jonka yläpuolella hetki sitten loistanut jalokaasuvalaisin oli suonut keinopäivää puhtaalle, mansikattomalle asfaltille. Kustomi D sammutti puimakoneen kromatun V-12 koneen, liukasteli hillosta liukkaalla alustalla sisälle kännikeskukseen ja asteli suoraan komerolle jonka sisälmyksissä poikkeusmarja hytkyi ja törmäili seiniin. ”Ripu-rapu-rallaa, homo”, mölisi Koodee ja lätkytti marjakaista punaposkille. Juuri kun Konemurhaaja D aukaisi laserkiväärien suojaluukut ohimoillaan tuhotakseen tuon villiintyneen kasvin, eräs viritetyistä kobolttitappajista pilkkoi Kappale D:n kilon painoisiksi klunsseiksi jotka miehissä huuhdeltiin vessanpytystä ales. ”Kato, kato”, ihasteli multipodi posliinisessa viemäriputkessa ja soljui kohti tiettyä pistettä jossa neste ja kiinteä jäte erotellaan omille teilleen.

Pseudokyberneettinen organismi Kendo D: Vartalo - tällä hetkellä hajautettu vieraan älyn toimesta. Neurokontrollinen taso - jatkuvasti lähellä nollaa. Liikkeen tila - noin 87 prosenttia tämänhetkisen väliaineen virtausnopeudesta. Mielipiteet - ei määriteltävissä. Poliittinen kanta - ks. Neurokontrollinen taso. Hampaiden lukumäärä - oikeiden vai istutettujen? Oikeustaju - oikeutta ei ole jos sitä ei itse perusta. Muutos: Väliaineen nopeus laskenut nollaan, neurokontrollisen keskuksen sijainti poikennut vartalon sijainnista johtuen siitä että keskus koostuu pääasiassa kusesta ja erotellaan täten kiinteästä jätteestä...

"Turpa kiinni", keskus kurlasi ja syljeskeli itseään eteenpäin väistellen viemärivettä kauhovia veitsenteräviä potkurinlapoja. Loppuosa ex- kendoruumiista ui luultavasti tälläkin hetkellä leppoisten vesien syleilyssä kohti aurinkoisia silikonirantoja joiden vaiheilla visvaimmet vatkaavat paikkojaan. Turha luulo. Syljeskelemään kykenemätön vartalonkappalepilvi ei pystynyt välttelemään rouhintateriä vaan muuttui hitaasti, mutta vastustamattomasti liha- , luu- ja jotainmuutasoosiksi viereisessä putkessa. Joka todellakin johti kaikkialle muualle kuin paratiisiympäristöön. Joltisenkin älykkääseen ajatteluun soosi kuitenkin pystyi (ainakin päätä vilkkaampaan) ja sai selville että hanoihin ja suihkelähteisiin tuupattava vesi oli peräisin kiinteän jäteaineen putkista mutta tämän pidemmälle päättelyketjussa ei päästy kun sitä jo ruiskuttiin valtakunnan puistoihin ja lavuaareihin.

Pää sen sijaan oli funtsinut asioita päästyään väljemmille jätevesille. Jos mikä tahansa androidi päättää pilkkoa kohteensa kilon painoisiksi yksiköiksi, se tosiaan joutuu lisäämään syntyneeseen lohkometsään ainetta itsestään jotta tasamäärä kilogrammoja saataisiin kokoon. Niinpä se kobolttimetaftalaattijuttu joka oli tökätty Kelpo D:n poskeen oli peräisin siis...siitä mansikasta! ”Nero, saatana, duunissa”, höpötti Kendon virallinen pää, ponkaisi poskilihaksillaan verenpuhdistamon katon läpi, satoi lohduttomuutta luovana sateena sinertyvään yöhön. Aamun sarastaessa kukaan ei enää muistanut koko juttua.

Kensso vähätteli tyyppejä jotka väittivät ettei ihmeitä tapahdu, olihan hän itse melkomoinen miraakkelikeskittymä. Herättyään supermarketin krematoriosta Kersantti D punnersi maakaasusäiliöiden halki pissaiselle kauppakujalle vain huomatakseen olevansa oma ehyt itsensä. Krapulakin oli tallella puhumattakaan pahasta mausta nivusissa. Ja tosiaan, kaljanhimo kolkutti jo kalkkisia verisuonia siihen malliin, että vain suurehko ydintuho olisi saattanut estää Keskari D:tä purjehtimasta lähimmälle ota-ja-juo-pisteelle. Ympäristön ominaispiirteistä piittaamatta tuo Herra Vitunkoväliä saapui sinne minne pitikin, ja saatuaan juuri porattua reiän öölitankkiin häneen törmäsi pieni ja sekava, ja sanalla sanoen sama mansikka jota oli jossain vaiheessa subjektiivista menneisyyttä avokämmenin ojentanut. Ehtimättä odottaa, että aivot käynnistyisivät ja käskisivät aseita moduloimaan herkkua, nyrkki joka muodostui kädestä ja sen väliin jäämättömästä ilmatilasta läjähti höhlämarjaan. Sen enempää K ei viitsinyt asiaan keskittyä vaan taustalta kuuluvasta hihkaisusta huolimatta työnsi vajaan kilon painoisen päänsä kaikkine hyvineen kuplivaan ohramehujärveen. ”Kivaa”, sanoi joku jota Kenwood ei tuntenut eikä varmaan halunnutkaan tuntea. Ehkä juuri siitä syystä hän katsoi taakseen ja hämmästyi nähdessään itsensä koska ei uskonut peileihin ja kääntyi vajauttamaan humalleliuosastiaa.

Keskiviikon ja sunnuntain välisenä yönä Kendo huomasi, että hänen puimakoneensa oli varastettu. Se ei tullut hänelle yllätyksenä, ei toki. Ainahan niitä nyt pöllitään, varsinkin kun käyttää järeimpiä lukkoja mitä galaksista löytyy. Kuningas D:n omima parkkitalo, jossa puimuri oli lojunut, oli täynnä uupuneita murtomiehiä ja katkeilleita galaksin järeimpiä avaimia. Yön musteisina tunteina joku oli viimeinkin onnistunut ja käärinyt oivan maatyökonepotin. Et silleen. Kosto D kiemurteli kaikkiin valimoihin ja konepajoihin yhtäaikaa ja yksinkertaisesti murskasi ne - hän ei kateuksissaan halunnut että kenelläkään muulla kuin hänellä olisi puimuri. Taivaallisen yliopiston transsufilosofit koettivat pysäyttää K:n, taisi olla oma leipä ojassa, mutta hän ei antanut sen häiritä. Sormet kakkaisina Kaivo D puhalsi urotekonsa s uorittaneena takaisin P- taloon ja lakaisi murtoveikot taka-alalle, jonka tapahtuman aikana hänen mieleensä rojahti outo ajatus; päätellen juuri sattuneesta teräsalakatastrofista hän tosiaan omisti puimakoneen joka jo itseasiassa putkahtikin hallin lattialle. Siitä vaan mylly käymään ja banaanille. Seinälle hän jätti viestin: "Mä meeni juoda kaljapois".