Kenia koversi yleensä vapaa-aikoinaan koriste-esineitä luista. Kuten oletettavaa olikin luiden omistajat pistivät kampoihin joskus oikein kunnollakin, mutta mikään ei saanut taiteilijamme päätä käännetyksi kun hän kerran oli iskenyt silmänsä jonkun esteettiseen luustoon. Kelluke vältti raskaita ja tylppiä esineitä materiaalihankintojensa välineinä, mutta silloin tällöin loistava kallo tai lonkkaluu päätyikin kaatopaikalle ateljeen sijaan. “Ei tollasest saa mittään”, kiukutteli Kendo murskattuaan liikkuvan ja vastustelevan raaka-ainehenkilön liian pieniksi paloiksi. Joskus materiaalien omaiset ostivat koristeita itselleen ja yrittivät kai koota rakkaansa uudelleen, mikä sinänsä oli liikuttavaa vaikkakin turhaa. Tällaisiin nekrogeneettisiin bileisiin ei sivullisia kutsuttu, mutta Keltuais-D tunki väkisin viinanhimossaan - ja mahdollisesti myös saadakseen lisää koverrettavaa.

Kentolla vapaa-aikaa ei ollut juurikaan. Vain muutama taideteos pääsi museoon asti. K itse sen sijaan pääsi useinkin museoon (kattoikkunasta), vankilaan (kaltereiden välistä), hautaan (mistä vaan) ja saatana mihin ikinä halusi. Nytpä Kukkala halusi muualle ja astui maailman reunan yli roikottaen keltaviittaisia munkkeja ruuvimeisselillä palavien autojen yllä.

Kello sukelsi hetkeksi Aasa-jumalien "myyttiseen" valtakuntaan, jossa nuo unohdetut henkikönsikkäät ja jumalpimperot asustelivat. Ne eivät pitäneet häiriöistä ja yrittivät ajaa Kepleriä vittuun mailtaan. Vasamoita ja lekoja satoi kuin viimeistä päivää ja vihdoin Kerettiläis-D saatiin ansaan erään jäävuoren alle. Kylmä hiki valeli “sankarimme” “kehoa” kuumeisen otsan tykyttäessä pakoajatusten puskureina. Odin ja joukko vähäisempiä tyyppejä hyppeli paikalle alkaen työnnellä teräviä bambukeppejä vuoren alle, selvästikin aikomuksenaan liusia ja mälättää 3D:tä. Tätä sattuikin jo kovasti ympäri elimistöä puuesineiden prosessoidessa solukkoa uuteen uskoon. Piehtaroiden ja vääntelehtien Kendon onnistui vältellä kiperimmät tuikkaukset vaikka vuoren alla oli melkein pilkkopimeää. Taisivat siinä hätäpaskatkin sujahtaa punttiin.

Viimein kiusaajat kyllästyivät pistoleikkeihin ja ottivat järeämmät aseet käyttöön. Thor vetäisi Thunder 8.01-heittimen povaristaan ja alkoi mäiskiä jäävuorta lohkoiksi. Odin korkkasi päivän kolmannen vodkapullon, joi sen puolilleen, irvisti, ähkäisi, kumartui, oksensi, osui Thorin aseen tulilinjalle, räjähti sohjoksi ja kuoli. Operaattori D katsoi saaneensa ensimmäisen voittonsa ja mylvi riemuaan yhä pienevän jääkasan alla. Hän muovasi rannekellostaan moottorisahan porautuen tämän avulla ahdingostaan. Mahtaileva Riikinkukko D sohaisi “pelinsä” hölmistyneen Thorin käytettyjen elintarvikkeiden poistosuoleen ja puraisi kiimassaan oman kätensä poikki. Tätä Kelo ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan, vaan poistui tasangolta sahaansa ja suutaan päristellen. Teki mieli viinaa.

Eräs tavallisenomainen baari galaksin itäreunalla oli julistanut leikkimielisen oluenjuontikisan kaikille joiden etunimi alkaa numerolla 4. Tämähän tietysti sopi Kendo-pojulle. Säännöissä kuulemma sanottiin, että se joka juo eteen kannetut kahdeksankymmentä oluttynnyriä saa juoda muidenkin kaljat. Järjestäjät olivat ottaneet huomioon kilpailutilanteessa ilmentyvät ristiriitaisuudet; 4eodsa oli tunnettu kärpäsenälystään ja saattoi tehdä mitä tahansa saadakseen mallasmehunsa (ja muiden). 4qwerty oli yhtä älykäs kuin lautasellinen nuppineuloja, 4oho oli vieläkin tyhmempi ja tänä aikana Kentauri oli ehtinyt tankata omat ja toisten toimintaliuokset kajuuttaansa ja häipyä ihokarvat putkella. “La-la”, selvitteli sankari ajatuksiaan.

Harley D tunsi ilokseen oluen kohahtavan päähän. Se rynni aivolohkosta toiseen alistaen yhä uusia alueita hirmuvaltansa alle, tuhosi muistitiedostoja, sammutteli elintoimintoja sääteleviä keskuksia ja sai puheen luistamaan. Se olikin tarpeen, sillä suurehko kuolemanpartio pysäytti Karkuri D:n tämän luikerressa betonimyllytehtaan salaojaputkesta. Kepukka käänsi ilmegeneraattorinsa peruslukemille vakuuttaessaan tappajahunsvoteille olevansa mitä eniten syypää mihin tahansa rikkomukseen, ja jos se ei riittäisi, hän olisi kyllä valmis syyllistymään muuhunkin. Sotilaat työnsivät ajatuskuplaparven väljempään ilmaan ja hymyilivät autuaasti. Selvästikin hengenheimolainen. Solttupojat olisivat haahunneet ympäristösidonnaisesti muualle, mutta eivät silpoutumiseltaan ehtineet joten militaristisen tyypillisesti he vain lysähtivät kasoiksi maahan. Kesoil veti titaaniset silmäripsensä takaisin tuppiinsa ravisteltuaan niistä ensin liiat veret. Hän sulautui maastoon, eli betonimyllyksi, ja rouhi itseltään raajat pois. Ei kärmes tarvii käsiä, tuumaili Professori D ja liihotti pois niinkuin lintu vain voi.

Koko piru mieheksi - Kendo D, kuului asianomaisen iskulause. Ao. itse ei käyttänyt tuota satanistista höpönpöppöä, tai no, siis käytti mutta vain paitaan painetun tekstin muodossa. Suusanallisesti sen ilmaisivat useimmat vastaantulijat jotka typerä ja ymmärtäväinen hymy naamallaan tavasivat viestin ääneen Keskos D:n rintamuksesta. K ihmetteli usein luulivatko muut ettei hän itse tiennyt mitä hänen paidassaan luki ja lukivat sen hänelle hänen puolestaan. Näitä lukuhetkiä sattui kymmeniä päivittäin, ja Kendon hampaat kuluivat jatkuvasta irvistelystä tasaisiksi kuin fotonin pylly. Kirurgi D vähän avitti lukutoukkien palautumista raaka-ainekiertoon tai verstaalleen muuttumaan ihastuttaviksi koruiksi tai muhnuiksi, mutta lukutaitoiset olivat uusiutuva luonnonvara ja niitä riitti jatkuvasti valaisemaan paitoihin painettujen sanomien sisältöjä omistajilleen. Kendo marssi siis kiukustuneena solariumiin virittämään UV-lähettimiä ja nauttimaan rutkasti gammasäteilyä.

Kuoltuaan kolmeensataan erilaiseen syöpään Kromisikiö D valui muovilattialle ja muurasi itsensä hätäpäissään kiviseinään. Ei ollut Thor lannistunut, vaan seurannut häiritsijäänsä tänne asti. Tämä sähkönsininen kumivasarapää oli juuri astunut solariumin lasiovesta sisään ammuttuaan ensin viereiseen seinään thorinmentävän aukon heittimellään. Hän ei ollut ilmeisesti nähnyt Sakilaista, mutta aisti tämän jossakin lähistöllä ja nuuski lattiaa nenällään joka roikkui yli metrin mittaisena pronssisen kypärän alta. Nenuun kulkeutui jos mitä muhjua; pölyä, henkilökuntaa ja Thorin jalka. Hetken pärskittyään nuuskuveikko sai transportaatioyksikkönsä pois sieraimesta ja liukastui piikkimattoon jota Kuvitelma D ujutti betonitaskustaan syöpäriumin laatteelle. Vaakatasoinen ukkosenjumala mylvi raivoaan ja tulitti heittimellään viattomia leskiä joita roikkui rusketuslaitteiden hiukkaskiihdyttimistä. Eristävästä rappauskerroksesta huolimatta parku ja huuto saivat Pedofiili D:n suunniltaan ja hyppäämään näyttämölle.

Harmi vain, että meneillään oli juuri Kesäyön Unelma. Sitä ei Kenonen osannut. Eikä sietänyt. Thor sen sijaan osasi. Puoli tuntia kapteeni D:n jälkeen radalle nimittäin materialisoitui Jumppe Jumala, joka leskenlehtiä roikkuen saikin osan näytelmästä. Unohtaen Kendon Thor jäi näyttelemään kaikkia naisrooleja koko universumissa. Piilotranssu kun oli.

Hetkellisen helpotuksen tunteen lomassa Kejjo päätteli, että nyt saa saatana riittää kyseinen epäreilu kiusaaminen, jota Jumalain taholta oli viime aikoina viljelty. Viikon suunnittelun jälkeen Kenosella olikin jo liukas ajatuksen kulku sekä ennenkaikkea ehta suunnitelma kuinka saada Tyr päiviltä. Noh, ilman sen kummempia ongelmia onnistui kakkisaurus D ujuttamaan kehonsa teatterin katsomoon ja eturiviin. Valot sammuivat omia aikojaan ja spotit syttyivät osoittamaan rehevää Jumala(tarta). "Voi jeesus mitkä rinnat". Thor oli mennyt muuntautumisleikissä tapansa mukaan hieman liian pitkälle ja nykyinen ulkoasu eli muoto oli kutakuinkin koomisen ja mauttoman rajamailta.

Salamannopea leimaus täytti Kekokekon mielen; ossopukkojumala oli kuin olikin huomannut kyseisen assassinaatioyrityksen ennen aikojaan, jumala kun oli. Pää salamasta mustuneena sai Kukko-olio D toisen leimauksen, tällä kertaa "neronleimauksen" eli oman ajatuksensa. Väistäen järjestyksessä kolmannen leimauksen ja toisen salaman Kendo hyppäsi pakaroillaan näyttämölle ja kaatoi Jumalan. "He Scores!" kuului jostain epämääräiseltä taustalta huuto ja antiolemus D rupesi tukehduttamaan Thoria omiin rintoihinsa. Paha vain, että henkiolennot eivät ole kovinkaan riippuvaisia fyysisestä ruhostaan. Niinpä rintamatorso valahtikin levottomaksi Thorin katsottua parhaaksi poistua haisevasta maailmasta nolohkon seksuaalikieroutuman tultua julki mitä ikävimmällä tavalla.

Himonussija D puolestaan veisteli eukon lihoiksi, heitteli ne kuolaavalle yleisölle ja piti itse luut tehden niistä huiluja. Niitä oli tietenkin aina mukava soittaa. Joskaan ei niin mukava kuin pilapuheluja, mutta niistä myöhemmin. Soittimia tuli nimittäin Gargantua pyllymyyrästä niin paljon, että niitä tuli myytyäkin muutama tuhat kaljarahojen puutteessa. Kellukkeen höriessä juuri neljättäkymmenettäkuudetta tuoppiaan tuli vinkuva ämmä valittamaan. "Jaa mistä?" kysäisi humalaheppu. No yhdestä saatanan huilusta tietenkin, olisihan se pitänyt arvata. Eukko näytti reisiluusta veistettyä fagottia ja pyysi Kemppaa puhaltamaan siihen. Sen tehtyään D kääntyi ja joi kaksikymmentä tuoppia lisää. Kuullessaan epämääräistä muhinaa takaansa Kendo kääntyi juuri parahiksi näkemään, kuinka sata norsunkokoista rakkia pisti poskeensa poloista akkaa, joka oli erehtynyt ottamaan fagotin takaisin känsäiseen kouraansa. Helvetti, hauvat eivät näköjään tykänneet soittimen äänestä. Muija oli varmaankin ollut joku luonnonsuojelija, koska koirien mielialat olivat saaneet tämän niin tuohduksiin, päätteli Kennosto. Kohta ulkoa alkoi kuulua kuitenkin suurempaakin jupinaa. Katsahdettuaan teleskooppistetoskoopilla portista ulos, huomasi kaikkienkaveri D, että joukko pettyneitä huilun ostajia lähestyi kapakkaa. Ja näillä oli hirttoköysi mukanaan.

Katsottuaan parhaaksi lähteä pois ihan koko paikasta Kendo teki sen. Taakse jäivät luupajat ja järkyttyneet kansanjoukot. Kilometrin päästä kukkulan päältä Kenonen uskalsi vihdoin katsoa kyläpahasta takanaan. Lynkkausjoukko oli joutunut pahasti harhateille ja oli jo matkalla helvetin kiirastuleen. Se sopi tietenkin Kendolle erinomaisen hyvin. Uskaltamatta silti mennä takaisin kapakkaan hörimään lopuilla rahoilla vaikkapa kaljaa, elävä D asensi nuotion vertikaaliseen asentoon. Käyden röhnöttämään massiivisen ruhonsa päälle Kendo ryhtyi grillaamaan ihraansa öistä kylmyyttä vastaan. Täällä Uranuksen tietämillä tuppasivat yöt silloin tällöin olemaan sangen viileitä. Rehevä paukku piristi mieltä ja Kenso tursauttikin anaalistaan aikamoisen fanfaarin. Sitä paitsi se lämmitti. Huono vain, että kaasua tursui nuotiooon asti muutama kuutiolitra. Välähdys. Kendo huomasi taas olevansa hieman hiiltyneempi versio itsestään. Varisten maahan kuin lehti ikään Kendo toi mieleensä syksyn.

Hippi-inhoke Ghetto D juoksi karkuun olevaista todellisuutta. Aina ei ollut mukava olla kaakeliuuni ja se saikin Kullervon inhoamaan itseään kuin jalkahikeä ikään. Pysähdys tuli lopulta maailmankaikkeuden laidan tullessa vastaan ikuisuuden kuluttua. Kalervon vauhti oli suiseraa menoa ja ilkeä rusahdus kertoi luiden sanoneen "vau" saadessaan muurihuutia. Pöllähtäneen näköinen elämännahka katsoi hiiltynyttä itseään, joka oli saanut juuri letkeämmän olomuodon tukirangan joustettua säännöissä. Näytti ihan pääskyseltä.

"Mies yli laidan", päätti Kendo kuitenkin olla ja hyppäsi universumin laidan toiselle puolen. Naivi loiskahdus kertoi, että tässä sadussa oli muka vettä maailmankaikkeuden tuolla puolen. Vaikka tottahan se oli. Tai ainakin Kekkailijan keuhkoihin joutunut lohi tuntui olevan aihetodiste kyseisen argumentin puolesta. Ja vastaan. Yskien kalat ja sisälmykset ulos Amalgaami kasvatti kidukset kiihdyttäen henkilökohtaisen evoluution sataan kilohertziin. "Voi viulu". Uituaan muutaman tunnin kohti pintaa, Kendo alkoi ymmärtää ettei saavuta sitä. Mikään paineen muutos tai pinnalta mahdollisesti tuleva valo ei antanut pienintäkään vihjettä siitä missä päin mahtaisi pinta olla. Hetken mietittyään Peto V päätteli, että koko pinnan olemassaolo oli looginen mahdottomuus. Niinpä loiskahduksenkin täytyi olla harhaa. Aivot ylikierroksilla käyden päätteli Kesoil, että kaiken muunkin täytyy olla harhaa. Mutta kuinka pitkälti? Oliko Kehon persekin harhaa? Oliko ajatteleminen harhaa? Filosofinen mietiskely katkesi kuin veitsellä silpoen. Iskuja alkoi sadella Kekkiksen selkään ja perna & co alkoi paeta emo-organismista sihen malliin, että jotain tars varmaan tehä.

Karisma latasi taskun pohjalta loput hallusinogeenit naamaansa. Maailmallinen harha, vesi ja lohi alkoivat väreillä sulaen lopulta pois kokonaan näkyvistä ja paljasti "altaan" silmiinkantamattomiin psykoottisia joukkomurhaajia, jotka seisoivat vaieten paikallaan hakaten toisiaan veitsillä selkiin. Kendo oli keskellä, ja vaikka muut eivät näyttäneet agressioista pahemmin piittaavan Kepulin torspo alkoi ohentua huomattavaan tahtiin sisäjuttujen pudotessa jonnekin. Tämä ei tule kyseeseen päätti Krekku. Luja ponnistus auttoi vaillinaisen ruhon l. rujon takaisin originaaliin universumiin. Koottuaan itsensä Kelli-Oioi tarkasteli lähemmin muuria. Siinä oli lappu. Lukeminen, joka sinänsä oli hyödyllinen taito, paljasti muurin olevan interuniversaalisen pöpilän pakenemisenestoyksikkö. "Voihan tahna", ajatteli Hippula D nuollen sormenpäänsä puhtaaksi tuoreesta vaikusta. Vakuuttuneena asiansa oikeellisuudesta ja maailmankaikkeuden fyysisen rajapyykin olemassaolosta lähti Keppi kävelemään muurin vierustaa. Sora narskui kenkien alla, vaikka lähin sorajyvän kokoinen atomiyhyelmä oli parin sadan miljoonan valovuoden päässä. Sikäli mielenkiintoinen havainto, huomioi Veikko-Velipoika D. Tunnin ripeähkön patikan jälkeen Muurista erkani piikkilanka-aita jonnekkin itään. Ainakin Kendo ajatteli sen olevan itää, koska se oli vasemmalla. Ja kaikki joka on vasemmalla on itää. Ainakin Kendon maassa olevalta parvekkeelta katsoen. Loppujen lopuksi sillä nyt ei kuitenkaan ollut kauheasti merkitystä.

Sillä sen sijaan oli, että piikkilankaesteiden ja muurin välissä oli vartiokoju, josta sai myös hodareita ja muuta naposteltavaa. Kojun vilkkui neonvalojäljitelmä. Siinä luki: "Onnin nakki ja vartiointi pal elu". Yksi kirjain oli tahallaan sammutettu ajanpatinoiman tyylin ylläpitämiseksi. Kojun luukun avannut hahmo oli kuitenkin jotain sangen erilaista. Sen limaiseen metallihaar-niskaan pukeutunut tappokone tuntui loistavan mustaa pahuutta. Sisältä kuului kuitenkin tukahtunutta sadattelua ja hahmo rupesi tempomaan epätoivoisesti kasvosuojustaan auki. Mekanismin äkillinen aukeaminen pelästytti Kendon kenties vieläkin pahemmin. Tukeva pumpan haju tulvahti avoimesta kasvoaukosta ulos ja hiuksia vienosti leyhyttävän kaasunpurkauksen keskeltä paljastui pyhän Gabrielin kasvot. Suu auki tuijottava Keijo-Poika D sai enkelin selittämään nolona, että ajat olivat kovia. "Joku ammatti oli pakko löytää, kun eräs ääliö meni ja upotti koko taivaan paskaan!", julisti ent. pyhimys. Henkiolennon kasvoille kohosi nolostunut puna. Suurin osa siitä oli kuitenkin heijastusta kakivan Kempan naamatasosta. Onneksi Gabriel kääntyi availemaan panssareitaan tuuletusoperaatiota varten ja paljastava 200 desibelin puna jäi viereisen supernovan kirkkauden varjoon. Lopulta Kertakäyttö D sai koottua itsensä, tällä kertaa hiukan symbolisemmalla tavalla, ja kysyi mitä enkku vartioi. Täyteen sotisopaan jälleen pukeutunut apokalyptosaurus vastasi vaimeasti jotain sen suuntaista, että tässä on eri universumien raja. Kekku hihkaisi tajuten olleensa oikeassa. Pyyntö kulkulupaa varten. "Valitan. Ei käy ennen kuin olet ostanut hampparin. Pomon määräys.", sanoi Gaba. Harmi vain ettei Keskolla ollut yhtään maksuyksikköä, kansanomaisemmin baalua eli rahaa. Taskuja kuitenkin koitti Kendo epätoivoisesti kaivaa ja huomaamat-toman taskubiljardin jälkeen löysi sieltä vanhan hampunsiemenen. Jäänteitä jostain vanhasta salakuljetusjutusta. Nyt oli improvisoitava. "Tämä tässä", sanoi Kendo, "on rahapuun siemen. Tämän kun laittaa kukkaruukkuun ja kastelee kaljalla, niin kasvaa sellainen puu, että a vot. Usotsie? Että pääsisikö tällä, eh?" Yritys oli onneton. Todellinen fiasko. Kendo tiesi sen itsekin ja oli yllättynyt enkelin suostuessa siihen hetken miettimisen jälkeen.