"Antakaa lapsille kaljaa!!!", kuulivat valitettavan monet Kiihkoilija D:n huutavan Intergalaktisen netin ylimääräisissä uutispläjähdyksissä. Kerta toisensa jälkeen kaikui sama huuto kodeissa tyrmistyneen yhteiskunnan koettaessa pelastaa mitä paloiteltavissa oli.

"Älkäähän nyt, hyvä herra", koetti uutisankkurina toimiva olkipupu rauhoitella Vespaa vasaran kanssa. Pupun hutkivasta toimeliaisuudesta tuohtuneena Veijo CP heilautti lattialta sattumalta löytynyttä toffeekarkkia, joka osui suoraan keskelle linkin lähettimen mitä turhanpäiväisintä reunaa. Kapistus ei ollut edes päällä, mutta teknikon viisaasti ulkogalakseista tuoma nuha ajoi asiansa. Kuutiometrin kokoinen lima nuljahti amarin sieraimesta paikallisen palvelimen päälle, joka kaatui kuolleena maahan irroittaen rikospaikan eli studion muusta virtuaalijömpästä. "Aijai", sanoi teknikko joka pelkäksi nahaksi kuihtuneena nyki lattialla. "Aijai", toisti mieskuoro, kun Kendo otti vasaran olkipupun hyppysistä eli tassuista ja upotti sen elukan takaraivoon kolmen sentin syvyyteen. "Aijai", sanoi olkipupu ja kaatui maahan Kendon jalkojen juureen. "Aijai", toisti mieskuoro, sillä se näki Kendon ilmeestä että todistajia ei jätettäisi, eikä pyydettäisi. "Rairai", hoilotti Kespoo D vesurin nykiessä ylös-alas. Kuoro lauloi vielä "Sua kohti herrani" ja vajosi kahtena kappaleena syvyyksiin. Vetisen rikospaikan luona ainoa elävä eli D huomasi olevansa syyllinen valtion omaisuuden tärvelemiseen eli yhden pupun ja tusinan mieslaulajan julkeaan hurmaan. "Piipaa", sanoi kendo pidättäen itsensä ja astuen muodostamaansa poliisiautoon. Tuota pikaa auto eli Kekkis D kiidätti kyytiläisensä eli samaisen oman itsensä tiettyyn kohtaan kyseistä aurinkokuntaa. Kekku astui ulos itsestään ja muuttui poliisiasemaksi heittäen kehonsa syvimpään putkaan.

Tässä vaiheessa alkoi Kendo Richards olla sitämyöten solmussa, että jos oikeat poliisit eivät olisi sanoneet "Piipaa" ja päästäneet Keppiä pälkähästä olisi tämä todennäköisesti kuollut nälkään. Aijai.

Noh, ei ollut edellinen päivä ollut Kendon mutta oliko oikeastaan mikään päivä. Kaikki päivät nimittäin kuuluivat Kuningas Jourulle, joka oli alunperin kalakauppias, mutta rikastuttuaan ostanut kaikki päivät koko vuodesta ja samalla kuninkaan tittelin. Valtiolla oli näet ollut velkaa ja kaikki ylimääräinen oli myytävä. Siinä sivussa oli myös Kepuli myyty epähuomiossa Jourulle, joka oli muuten nimittänyt itsensä myös Jouru-pukiksi. Jouru ei ollut lainkaan mukava mies. Ei, sillä hän oli itseasiassa nainen, mutta ei kovin mukava sellaisenaankaan. Kendon tehtävä eli funktio Jourun hovissa oli näet laulaa joka päivä joururauruja kuninkaalle, joka siis olikin epähuomiossa kuningatar. Heti raurun loppuessa sai Keppi huhmareesta jollei uusi rauru samantien jo alkanut. Ja sai Kendo huhmareesta muutenkin. Ja saksista. Harmi vain Jourulle, ettei tämä tiennyt Kendon olevan lukuisten tutkimus- ja vaellusmatkojensa ansiosta sangen varakas mies. Kendo ostikin siksi kaikki yöt ja nimitti itsensä Kuningattareksi. Aina kun Jouru luuli päivän päättyessä pääsevänsä nukkumaan rupesi Kendo komentamaan alamaisiaan. Ja Jourulle oli öisin varattu oikein mehevä tehtävä. Hän sai nimittäin syödä ensin puoli yötä särkiä ruotoineen päivineen, jonka jälkeen loppuyö katseltiin Kala nimeltä Wandaa. Sitä ei entinen kalakauppias luonnollisesti kauaa kestänyt ja anteeksi pyydellen luopui kruunustaan.
-Ei mitään anteeksi! Se on Zori!, kirkui Kenso ja työnsi Jourun suun niin täyteen turskaa, että tämän mielenterveys hupeni silmissä. Silloin olikin jo kalanmaksaöljyn vuoro. Sitä Jouru katsoi silmät hulluudesta kiiltäen ja suu täynnä turskaa. Öljystä tehtiin sitten messevä annos suppoja, jotka sitten annettiin Yo! Rulle henkilökohtaiseksi evääksi ja eläkkeeksi. Jouru ottikin ylen kiitollisena supponsa ja turskaa kakien lähti tiehensä, eikä enää ikinä palannut elävänä takaisin. Kuolleena kylläkin.

Sillä yön valtiatar, seksiätihkuva D, sai eräänä päivänä paketin, jossa oli Jourun korva. Seuraavana päivänä tuli Jourun perna ja elin elimeltä tuli koko Jouru sangen apeana takaisin etniseen kotikuntaansa. Jourun paikallevalahtaminen kesti yhteensä 882 päivää, josta numerologit jo päätäin nyökkäillen tietäväisinä kertoivatkin toisilleen yhtä ja toista. Kendon kannalta harmillinen asia tietenkin oli se, etteivät herrat kertoneet asiasta mitään kuningattarelleen. Toisaalta siitä hän sai syyttää vain itseään, koska oli mennyt säätämään lain, jonka mukaan vain pyöreistä muovikuulista sai kertoa hallitsijalle jotain. Kaikki muu piti välittää telepatian avulla, jota tietenkään kukaan ei osannut.

No, viimeisen osan saapumista seuraavana päivänä eli maanantaina saapui Henry. Henry oli todellinen lohtu itselleen joskaan ei muille. Ei ainakaan hallitsijoille tai ex-sellaisille, kuten Jouru oli saanut huomata. Viekkaasti se tuli ja sitten meni. Voi hurjaa. Kyllä olikin julma mies. Kendo kokosi olemustaan seuraavat kolme vuotta pubissa liottaen ylimääräisiä osiaan etanolisammiossa.

Eräänä päivänä sitten Kendo huomasi olevansa kokonainen ja makaavansa tyhjän sammion pohjalla lievässä kankkusessa eli pölössä. Edellinen ilta oli tullut vietettyä sihteeriopiston uimahallijuhlissa, jossa boolimaljana toimi itse allas. Allas oli nimeltään Vesa ja se nukkui vielä heiluttaen Kekeä selässään hengityksensä tahdissa. Kaikki sihteerioppilaat olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen Kendon epäonnisen pyroteknikon uran aikana. Kello hiipi varoen pois ettei herättäisi Vesaa ja onnistuikin siinä. Muuten olisikin ollut tiedossa hurja mylly. Vesa oli nimittäin entinen ahtaaja.

Yhytettyään itsensä ulos hallista Kendo tajusi asioiden todellisen laidan. Eihän Altaat voi olla ahtaajia kun ei niillä ole käsiäkään. Kostoksi Kekko ryhtyi vielä kerran pyroteknikoksi ja tuikkasi uimahallin tuleen altaineen päivineen. Kohta alkoikin jo pelästyneitä ääniä kantautua sisältä. Toisen kerroksen ikkuna helähti rikki. Sitten pieni lastenallas yritti haparoivin liikkein kiivetä seinää alas. Kaikeksi, paitsi Kenmun, surkeudeksi liukas kaakeli luisti sateisella seinällä ja pienen pieni lastenallas suistui kirkaisten alas särkyen tuhansiksi pieniksi keramiikan paloiksi.

Epäinhimillinen murhenäytelmä oli valmis. Sitä keräytyi katsomaan kaupungin inhimillisemmätkin asukkaat suurta mielenkiintoa tuntien. Kun altaiden paloautot saapuivat paikalle alkoi ihmismassa hiljalleen poistua pettyneenä paikalta. Kerjäten huomiota Kesoil kuitenkin aneli ihmisiä jäämään ja tuhosi paloautot astumalla niiden päälle. Ihmiset tuijottivat haltioituneina Kengän jalkaa, joka oli hetkessä kasvanut kokoon 560 000 000. Yleisö palasi istuimilleen ja Kekkis säteili ylpeyttä kuin ydinlataus. Ihmisten epäonneksi oli Vesa alkanut savun keskellä voimaan huonosti ja suurehkon herran suurehko okko sammutti ulostautuessaan koko palon. Lastenaltaan kohtalon muistaen lähtivät näin yllättäen pelastetut altaat ryntäämään kohti ihmislaumaa mielessään kosto. Kendo näki tuohtuneen Vesan tulevan itseään kohti punaisine silmineen. Hätävalheen verhokseen repäisten Kekkis vakuutti Vesan pikaisesti siitä, että oli itsekin Allas. Verho oli vanhasta pyjamasta tehty, täynnä jarruraitoja ja muuta vämmyä, joten Vesa ei voinut nähdä Hepatiitti D:n oikeaa olemusta. Vakuuttaakseen Vesan paremmin alkoi Kendo liiskaamaan kirkuvia ihmisiä suurehkon takasorkkansa alle. Puristimesta lentävä muhju sokaisi muutkin altaat ja tilaisuutta hyväksikäyttäen Kekkis kietoutui ihoisen asfaltin alle odottamaan tilanteen rauhoittumista.

Yläpuolella tilanne vain paheni. Tukahdetut kaunat olivat heränneet molemmin osapuolin sekä altaiden, että ihmisten piirissä. Mukaan olivat liittoutuneet altaiden vanhat ystävät kiukaat, jotka vähälukuisuudestaan huolimatta olivat korvaamaton apu taistelussa. Kuukausia odoteltuaan Kendo joutui toteamaan taistelun kääntyneen asemasodaksi, jossa altaat ja kiukaat puolustivat epätoivoisesti hallin ympäristöä lukuisampia ihmisvihollisiaan vastaan. Taisteluista jäi monia legendoja elämään, joita voi vieläkin kuulla altaiden laulavan hiljaa pimenneissä halleissa. Tätä ei Kendo kylläkään jäänyt enää todistamaan, sillä ihmisliittouman jatkuva tykkituli osui viimein napakymppiin eli herraan kelvottomaan itseensä. Ilosta voihkaisten Kendo levisi tuhansiksi palasiksi ilmaan hetkelliseen hajautettuun lentoon. Sormet vilkuttivat verisoluille jotka pölisivät monilukuisina pitkin tulituksen tuhoamaa lähiötä.

Palvelijat palauttivat vanhan backupin uuteen kehoon. Harmi vain, että viimeinen mentaalitallenne oli vanha kuin lusikka, joten Kekkis joutui ikäänkuin aloittamaan alusta. Tosin tällä uudella kekkiksellä ei tietenkään voinut olla muistoja aivan viimeisimmistä tapahtumista. Ei ilman aivoja voi laskea kolmeen. Eikä viiteen. Eikä ylipäätään mihinkään. Siksi voisi kuvitella, että Kekkoselle koitti nyt huonommat hetket. Kendon onnena oli omata kuitenkin yhdet aivot, joihin kaikenlisäksi ruiskutettiin para-aikaa back-upit sisään nelimetrisellä injektioneulalla. Niin sai Kersantin aivottomuudella spekuloijat pitkän nenän ja munan.

Tuska ja nautinto. Nautinto ja tuska. Sitä koetettiin syöttää Kendolle tekosyynä "aijaihin", jota lapsellisesti liioitellun kokoinen piikki kohteelleen tuotti. Kätilöinä eli hoitajina toimi Kekkön henkilökohtaisessa omistuksessa olevat homosadistiandroidit. Hetken (tovin) kuluttua Deesuksen saatua takaisin kehonsa funktioiden näennäinen hallinta, ilmiö kakkasi pöksyynsä vahingossa (kakki haisi pahalle ja oli vihreän ruskeaa radioaktiivista lietettä, jota voi syntyä ainoastaan kyseisen erikoiskehon suolistossa tai Lapualla, saatana) ja opetti pari valittua sanaa androideilleen SM-seksin saloista. Eikä opetus itse asiassa jäänyt ainoastaan verbaalille asteelle, vaan kiimaisesti mylvivä Sika D. antoi demoneille kullihuutia ja moottorisahaa. Tapansa mukaan Kusipää D. innostui leikistä liiaksi ja onnettomuudekseen leikkasi surinasahalla vatsansa auki ja kuristi itsensä suoliinsa. "Aaa-aah-ai-ai-AI! SAATANA MIKÄ KIPU!".

Tälläistä ei suvaittaisi julkituoda missään. Siksi Planetaarinen Poliisi äkkirynnäköllä valtasikin Kellopelin WC:n ja saunan ja kaiken lisäksi jouti viemään Tortuemadan salaiseen vankityrmään eräälle syrjäiselle planeetalle nimeltään Hades. Tyrmä oli itseasiassa mannerlaattojen väliin kaiverrettu kolo kaksisataa kilometriä maanpinnan alapuolella. Kekki jätettiin rauhaan yksin miettimään vähän taas mitä oli taas vähän tullut taas tehtyä tullut. Vähän. Yksinolon syykin selvisi kun hassut mannerlaatat rupesivat törmäilemään päättömästi toisiinsa ja Kendo koki näennäisen kivun saadessaan murskaustuomion planeetalta. Mutta sehän ei haitannut, toisin kuin olisi voinut kuvitella. Kolossa oli nimittäin sitä myöten lämmin tässä syvyydessä, että kuolema kakkipojalle oli "IHAN TERVETULLUT VAIHTOEHTO!".