Pertille tuli varpaaseen haava. Pertti päätti mennä lääkäriin. 'Älä mene, Pertti!', sanoi Pertin vaimo. Pertti meni kuitenkin. Lettipäinen lääkäri tutki haavan. Diagnoosi oli fataali - Pertin varvas piti amputoida.

Varvas napsaistiin pihdeillä poikki. Lääkäri unohti laittaa puudutusainetta, joten Perttiä vähän sattui. 'Ai, saatana. Ai-ai. Ai-ai, saatana', sanoi Pertti. Perttiä sattui oikeastaan aika paljonkin.

Leikkauksen jälkeen Pertin jalkaterään hierottiin parantavaa salvaa. 'Kyllä se siitä', sanoi virnuileva lääkäri. Pertti uskoi lääkäriä ja meni kotiinsa. Yöllä Pertin amputoidun varpaan viereistä varvasta alkoi kuitenkin särkeä. 'Ai, saatana. Ai-ai, saatana', sanoi Pertti taas. Varvasta särki nimittäin aika paljon.

Pertti päätti mennä keskellä yötä näyttämään särkevää varvastaan taas sairaalaan. 'Älä mene, Pertti', sanoi Pertin vaimo, mutta Pertti meni kuitenkin. Sairaalassa oli taas sama lääkäri. Hän tutki Pertin varpaan ja antoi taas ikävän diagnoosin: Varvas oli tulehtunut ja se piti amputoida. Toinenkin varvas napsaistiin siis pihdeillä poikki - ja sekin ilman puudutusta. Pertti sanoi taas: 'Ai-ai. Ai-ai, saatana'. Sitten jalkaterä voideltiin ja laitettiin pakettiin, jonka jälkeen Pertti meni kotiin nukkumaan.

Mutta eipä aikaakaan, kun Pertin varvasta alkoi taas jomottaa - tälläkin kertaa sitä, joka oli amputoidun vieressä. Ja taas Pertti meni sairaalaan, ja taas Pertin vaimo varoitti Perttiä, ja taas Pertin varvas amputoitiin. Myös tällä kertaa ilman puudutusta. Taas Pertti siis kiroili, ja taas sai voidetta varpaaseen, ja taas hän meni kotiin nukkumaan. Ja taas seuraavaa varvasta alkoi särkeä.

Näin jatkui vielä muutaman kerran kunnes kaikki varpaat olivat jalkakeristä kadonneet. Niin, todellakin jalkateristä, sillä ensimmäisen jalan pikkuvarpaan amputoituaan lääkäri voiteli jostain syystä toisen jalkaterän isovarpaan - joka amputoitiin seuraavana yönä.

Perttiä vähän harmitti. 'Voi että', sanoi Pertti ja jatkoi: 'Voi vittujen kevät'. Niinpä Pertti oli ilman varpaita, harmitteli ja oikeastaan vähän ihmettelikin. Olihan niitä kaikenlaisia sairaalabakteereja, mutta eikö se nyt kuitenkin ole vähän outoa menettää varpaansa yksi kerrallaan, kymmenen vuorokauden sisällä ja kaikki vieläpä ilman puudutusta. Onhan se nyt vähän ihmeellistä.

Pertti opetteli kuitenkin kävelemään varpaattomana ja muutamassa vuodessa oudot sairaalareissut pääsivät unohtumaan. Onni kukoisti Pertin perheessä, eikä kukaan tuntunut enää muistavan taikka kaipaavan Pertin varpaita. Eräänä Päivänä sitten Pertin sormeen meni kuitenkin tikku. 'Ai-ai', sanoi Pertti, sillä sormi oli aika kipeä. Pertti ei saanut tikkua omin konstein pois sormesta, joten hän päätti hakea lääkärin apua. 'Älä vaan mene', sanoi Pertin vaimo Pertille, mutta Pertti meni kuitenkin.

Sairaalassa Pertti näki tutut kasvot. Lettipäinen lääkäri-setä tervehti Perttiä taas virnuillen ja kysyi mikä nyt mahtoi olla vikana. 'Sormessani on tikku', sanoi Pertti. Lääkäri kavoi laatikostaan pihdit esille ja ennenkuin Pertti ehti ihmetellä niiden kokoa oli lääkäri napsauttanut Pertin sormen irti. 'Ai-ai! Ai-ai, saatanan vittu perkele', sanoi Pertti, koska sormea koski aika paljon. 'Mitä helvettiä tää nyt tarkoittaa', raivosi Pertti naama punaisena ja lääkäri joutui rauhoittelemaan Perttiä oikein kunnolla ennen kuin tämä tokeni. Sitten lääkäri selitti, että tikku oli aiheuttanut vakavan tulehduksen, jonka takia sormi piti amputoida ennen kuin tulehdus leviää muualle. Lääkäri oli oikeastaan aika vakuuttava, koska Pertti lopulta uskoi tätä. Sitten Pertti sai voidetta sormeensa ja siteen. Ja sitten Pertti meni kotiin.

Yöllä sormen vierestä alkoi kuitenkin taas pakottaa. Pertti vähän epäili mitä lääkäri-setä tekee sairaalassa Pertille jos Pertti menee sinne. Pertti ajatteli oikeastaan, että lääkäri napsauttaa taas seuraavan sormen poikki. Niinpä Pertti jäi kotiin eikä mennyt sairaalaan vaikka käteen koski melko paljon. Sen sijaan Pertti otti muutaman särkylääkkeen ja nukkui yönsä hyvin loppuun asti.

Aamulla kuitenkin lääkkeiden vaikutus oli loppunut ja Pertin käteen koski niin saatanasti, että Pertin oli vähän niinkuin pakko mennä sairaalaan. Sairaalassa oli vastassa taas sama lettipäinen lääkäri-setä. 'Noniin', sanoi setä ja katsoi Pertin kättä. 'Tämä näyttää sen verran pahalta, että minun täytyy nyt ottaa pois kaksi sormea'. 'Ai- ai-ai-ai-ai-ai-ai. Voi perkele sentään, että sattuu!', valitti Pertti ja vähän itkikin sillä lääkäri oli kaivanut kaksi kertaa suuremmat pihdit esiin ja katkaissut molemmat kipeät sormet saman tien. Perttiä vähän itketti lisää, koska käteen koski kovin ja Perttiä pelotti. Siten lääkäri kuitenkin vain laittoi siteet ja salvat Pertin käteen ja passitti Pertin taas kotiin nukkumaan.

Kotona Pertti ja Pertin vaimo vähän itkivät, koska molempia pelotti. Yöllä Pertti sitten heräsi ja huomasi ettei ollut ihan turhaakaan pelännyt. Ja niin lähti Pertin oikeasta kädestä seuraavina öinä kaksi viimeistäkin sormea. Ilman puudutusta.

Salvaa oli kuitenkin taas hierottu toiseenkin käteen ja koska kaikki tuntui niin kovin tutulta osasi Pertti varautua siihen, että seuraavana yönä voi ruveta koskemaan vähän toisenkin käden sormia. Eikä Pertti aivan väärässä ollutkaan. Koska käteen sattui oikeastaan aika paljonkin ajatteli Pertti kuitenkin mennä lääkärille - nyt kuitenkin eri sairaalaan. Pertin vaimo varoitti silti: 'Älä Pertti vaan mene lääkärille.', mutta Pertti sanoi: 'Menenpä. Enhän halua kaksinkertaista kipua ja kahta sormeani menettää. Olen ovela ja menen toiseen sairaalaan. Siellä on muita lääkäreitä. Heiltä saan avun.' Näin itsensä ja vaimonsa vakuuttaen Pertti hyppäsi ajoneuvoonsa ja hurautti toiseen sairaalaan. Sisään astuttuaan Pertti näki kuitenkin saman lettipäisen lääkärin juttelevan sairaanhoitajan kanssa. Nopeasti poistuttuaan Pertti sitten ajoi seuraavaan sairaalaan. Siellä sama lettipää vilkutteli Pertille virnistellen ja seuraavassa viittoili tätä jo astumaan peremmälle. 'Voi perkeleen perkele', sanoi Pertti ja pakeni paikalta niin nopeasti kuin taisi. Sitten Pertti meni apteekkiin ja osti vahvimpia särkylääkkeitä mitä löysi.