Ilta oli surkuhupaisa. Ensin paikallisen standardin mukaan kauniit naiset riisuivat Kemolan ilkosilleen. Homman olisi pitänyt olla hyvä näin, mutta ilonpilaajaksi osoittautui syyhypulveri, joka pöllähti vapaaherra D:n pukamista. Sumuisilla aivoillaan laama tajusi jonkun olevan vinossa. Eräs naisista hälvensi Kendon epäilyksiä huomauttamalla, että vinossa olivat paitsi herran pää, myös tämän alapää. Suoristettuaan molemmat, naiset alkoivat tyrkyttää viinaa ja huumeita mokomalle. Refleksinomaisesti alkoi koukistajalihas nykimään olutta faryngaalin suuntaan ja saman tien alkoivat asiat kirkastua. Olut maistui epäilyttävästi syanidille, mutta se ei ollut ainoa asia, joka selveni suurmoguli D:lle. Petos oli todellakin niin ovela, että Kendoltakin meni kaksi sekuntia sen hahmottamiseen. Koko kiero suunnitelma oli kaatunut yhteen ainoaan virheeseen ja se oli syanidin lisääm inen juuri kyseiseen metanoliksi kutsuttuun virvoikkeeseen. Teurastettuaan naisiksi pukeutuneet vihollisagentit Kexi istahti sängyn reunalle miettimään tapahtumien kulkua.

Kaikki oli lähtenyt liikkeelle Jampasta. Jumalat olivat suivaantuneet oikein tosissaan Jampan kohtalosta tapon muodossa ja myöhemmin Kesparin päätöksestä upottaa taivas kakkaan. Heput olivat kokoontuneet hätäistuntoon kuolevan valtakuntansa viimeisinä päivinä. Kendolle oli päätetty kostaa mitä julmimmalla tavalla. Aluksi oli palkattu psykiatrian tohtori X Ilkeiden Selkään Puukottajien yhdistyksestä tappamaan Kendo. Tämä oli kuitenkin aivan omaa luontaista väkivaltaisuuttaan kerennyt ensiksi. Sitten juuri ennen taivaan tuhoutumista kakkimassojen alle olivat Jumalat laatineet sellaisen deterministisen maailmanjärjestyksen, jossa Keimolan selviytymismahdollisuudet eliminoitiin täysin. Tai näin ainakin luultiin. Tätä varmistamaan lähetettiin vielä Jampan sisko, joka muuttui hämähäkiksi ja koki myöhemmin marttyyrikuoleman. Se oli ensimmäinen tapahtuma, jossa determinismi alkoi pettää. Muuten suunnitelma jatkui odotusten mukaisesti ja Kuolleet Jumalat huusivat öillä ja hakkasivat itseään nahkavöillä. Eivätkä sitä paitsi osanneet epäillä mitään. Kemppi joutui kirottuun karva-alukseen ja paikalle tilattiin Turha Porukka hidastamaan matkaa ja tylsistyttämään Keimolan elämällään. Lopulta oli tarkoitus tappaa herra D julmasti juuri kun tämä ehti luulla itseään Jumalaksi. Ja kaikki tämä olisi onnistunut ilman sitä saatanan syanidia. Jumalat eivät nimittäin voineet nähdä mustan aukon pinnalle, koska sieltä ei pääse pois Valokaan.

Ja siellä oli Kendo, ovelana kuten aina, tehnyt etupiirijaon Saatanan kanssa. Sopimukseen kuului vielä se, että Kendon perusluonteenpiirteet muute taan jumalallisiksi, eikä niitä täten pysty manipuloimaan muutkaan Jumalalliset. Eivät determinismillä eivätkä muullakaan. Yksi piirre oli ainainen viinanhimo, joka sitäpaitsi oli ollut se varsinainen turruttava tekijä matkan aikana, eikä suinkaan mikään hassu tuhannen vuoden univelka. Näin ollen kulaus ihme-eliksiiriä nimeltä olut oli palauttanut aivotoiminnan puutteen lähes entiselle tasolleen ja syanidista ei tarvinnut välittää.

Kempauttaja hymyili itsekseen. Toisen asteen taivaassa, siellä jonne Jumalat menevät kuollessaan, täytyi olla aikamoinen sakki sangen kyrpiintyneitä olentoja. Kyllästyneenä ainaiseen lahtaamiseen, Kendo päätti vain odotella ja katsoa mitä tuleman piti. Ja tulihan sitä. Ensin avautui ovi, sitten tuli joku sisään. Aika luonnollinen järjestys tietenkin jos halutaan saivarrella, mutta Kekkaus ei ollut todellakaan sillä tuulella. Sen sijaan hän päätti tarka staa näköaistiaan hyväksikäyttäen tulijan henkilöllisyyden. Heppu oli sama kuin se toinenkin. Nimittäin suurlähettiläs, herra Merkityksetön. Ilme muuttui hitaasti toision kasvoilla tämän huomatessa visvasisartensa hulppean kohtalon. Itseasiassa se muuttui tasan yhtä hitaasti kuin lihan oloisella maltaalla kestää mädäntyä sillä vastoin aiempia arvioitaan Kendo ei voinut olla kiusaamatta kuolemalla suunnitelman erästä pääpeluria. Lähtien vartalonsa ulos huoneesta Jumala D päätti mennä vilkuttamaan palvojilleen. Tarkemmin katsottuaan, sittemmin myös selkeentyneillä aivoillaan, Kesaus huomasi kansan olevan vain huonoja jäljitelmiä, jotka seisoivat aloillaan suu auki ja silmät kiinni. Muutamat papit jakoivat karamellejä kansan suuhun, mutta muuta toimintaa ei sitten ollutkaan. Nimittäin aukiolla. Ilmalukon luona oli sitäkin enemmän, kun loput papit yrittivät hitsata tiet ään oven läpi aluksen uumeniin. Sitä ei voinut sulattaa. Siksipä Kaasujalka D materialisoitui pappien keskelle heittäen koko poppoon ihan pois jonnekin vaan. Papit olivat hitsanneet kyseistä ovea ilmeisen kauan tyhjistä pulloista päätellen. Vai olisiko niillä ollut jotain tekemistä juoman kanssa. Kuka välittää.

Loput salaliittolaiset katselivat valtaherra Kensaita pelokkaasti silmillään. Siksi Kendo ne poistikin. Siis silmät. Ja papeilta. Seuraavaksi Kendo antoi yhdelle replikamolopäistä persoonallisuuden ja väitti sitä itsekseen. Mikäli loput papit eivät omistaisi loppuelämäänsä sen, siis Kendon palvomiselle seuraukset olisivat huisia. Sitten hän potki loput kansalaiset avaruuteen, aidot ja keinotekoiset. Perään lähti muukin biosfääri lukuunottamatta kenguruita, joista Kendo teki saappaita. Joka ikisestä. Enää oli jäljellä karvoitus ja pari tuhatta rakennusta jotka loispellet olivat rakentaneet. Muutama sata vuotta lekan ja kirveen varressa teki sotkuista jälkeä. Sitten Kendo haki naisagenttien ruumiit, otti talteen naishormonit ja työnsi ne ajoainesäiliöön. Ja sisälle odottelemaan. Kohta karvoitus alkoikin häipyä suurimmasta osasta alusta sen vaihtaessa sukupuolta.

Haitaksi muodostui rinnat jotka tekivät aluksesta etupainoisen kasvettuaan komentosillan alle. Niihin ei kuitenkaan tarttunut mitään sellaista matkan aikana josta ei olisi selvinnyt leipäveitsellä. Noloahan se tietenkin oli, mutta juuri muutakaan ei voinut.

Saavuttuaan toisen ajan lopulla paikalle jonne oli jättänyt vanhan rahtisukkulansa, siis oikeuslaitoksen pihalle, Kavio sai huomata monen asian muuttuneen. Ensinnäkin oli eri kellonaika kuin lähtiessä ja tosia ihmisiäkin paikalla. Jehna. Rinnakas alus herätti ansaittua hilpeyttä kanssaolennoissa, mutta niellen kiukkunsa ja häpeänsä Kendo livahti äkkiä oman aluksensa suojaan jät-täen feminiinin matkakumppaninsa sakkopaikalle. Kohta aina niin ripeä poliisi, liikennerikkomusten ja muiden tärkeiden seikkojen ollessa kyseessä, hakikin jo aluksen pois ja takavarikkoon. Kendo taputti helpottuneena aluksensa epäorgaanista kaidetta ja häivytti kyseisen planeetanomaisen, suurehkon massan omaavan möykyn altaan vaihtamalla sijaintiaan.

Selvittyään jo liiankin monesta kusisesta paikasta Kaivo ajatteli Loman olevan jo paikallaan. Ainoa seikka joka oli tiellä oli maksuvälineiden puute. Paikassa, jossa Loma parhaillaan oleili ei tykätty edes kengurunnahkaisista saappaista, joten sinne ei auttanut suoraan mennä. Luettuaan päivän sanomista taloussivut, sai keisari D osviittaa minne monoja tyrkyttää. Madonreiästä toiselle puolelle universumia ja tuhatjalkaisten kotiplaneetalle, Morlokiin. Määränpään ilmestyessä visiiriin, Kendo aloitti laskeutumistoimenpiteet. Kaasukehä näytti kumman sumuiselta, mutta siitä välittämättä Kendo sytytti tuluksilla jarruraketit. Välähdys oli rajumpi kuin Kennel olisi odottanut ja aluksen sisälämpötilakin nousi sekunnissa sataantuhanteen asteeseen. "Jaahas. Ei sitten tullut muistettua sitäkään, että täällä oli tulenteko kielletty jalkahien erityksen takia, joka kyseisinä määrinä oli sangen räjähtävää", muisteli historioitsija. Muutamassa hetkessä planeetan happi ja muut kaasut hävisivät räjähdykseen ja palokaasutkin imeytyivät avaruuteen jättäen paikan hiukan torsoksi. Vanha Peräsuoli, Kendon alus, suli ja hajosi nolostuneen sählärin ympäriltä. Kuvernööri itse putosi suoraan alaspäin kohti planeetan pintaa kolmensadan kilometrin korkeudesta. Onneksi laskuvarjo oli säästynyt ehjänä ja Kendo vetäisikin narusta helpottuneena. Noin minuutin kuluttua kamaran ollessa huomattavasti lähempänä, megabenji-hyppääjä D tajusi katsoa laskuvarjoa, joka syystä tai toisesta ei juurikaan pudotusta hillinnyt. Varjo lepatti huvikseen vaikka mitään aihetta ei siihenkään olisi ollut. Tyhjiön oloisessa tilassa ei juurikaan ollut kaasua, joka pudotusta olisi hillinnyt tahi ylipäätään varjoa edes heilutellut. Epätoivoinen keuhkojen tyhjennys selän taakse ei auttanut.

Ilkeä rusahdus kertoi luiden tuhoutumisesta katkeamiseen Seireenin kosketellessa karrelle palanutta kamaraa. Mustunut pinta antoi periksi vanhuuttaan lihoneen Kendon alla ja tämä upposi kahdenkymmenen kilometrin syvyyteen kuumahkoon peruskallioon. Haava oli niin paha, että rege- neroituminen kesti hapettomassa ympäristössä tovin. Sinä aikana mannerlaatat olivat liikkuneet sen verran, että putoamiskuoppa oli mennyt umpeen ja Kendon täytyi nöksöttää kudostensa kanssa kokoisessaan sopessa. Oloa ei helpottanut yhtään paine, jolla peruskallio puristi repaleista kehoa ihan joka paikasta. Hengityksenkin pidätteleminen alkoi muutaman tuhannen vuoden kuluttua harmittaa ja huolimatta useista mustelmista päätti Kolottaja nousta pinnalle. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Siksi se sitten tuli sanottuakkin ja kohta oltiinkin jo maan pinnalla.

Kendo materiaalisoitui suoraan keskelle merenkulkuministeriön asettamaa tutkijaryhmää. Näiltä ei mennyt kauan sen päättelemiseksi, että kukahan törppö oli taas tullut tuhonneeksi yhden planeetallisen kulttuurihistoriaa. Kendo puolestaan ei jaksanut hapenpuutteessaan välittää mokomista nuuskijoista vaan hyppäsi lähimpään lammikkoon erottamaan seksuaalisella latauksellaan hapen vedystä ja vetämään kyseenomaisen hengitettävän kaasun keuhkoihinsa. Hermoheikot vartijat luulivat pyromaanin karkaavan rikospaikalta ja ampuivat lammessa ole ilevaa solukokonaisuutta suoraan sukupuolielimille eli munille. Tästä pillastuneena purkautui koko tuhatvuotisen selibaatin aikana kertynyt kiihko ja nanosekunnissa järvi oli muuttunut räjähtäväksi kaasupilveksi. Typerät neanderthalin vartijat jatkoivat pelästyneinä tulitustaan plasma-aseillaan Kendoa kohti.

Hiiltyneet sormiluut rummuttivat kuivunutta järvenpohjaa. Myöntää täytyi Kendonkin, että vitutti. Tuhat vuotta paranemisprosessia mitä tuskallisimmissa olosuhteissa, sitten tulee taas joku hihhuli, joka laittaa kylmäksi joka hepun tuhannen kilometrin sisällä. Veikeä huomio, ajatteli hiiliranko D ja varisi tutkijaryhmän mustuneelle laskeutumisalukselle. Sisään pöllähtävä Kepponen teki positiivisen huomion nähdessään silmäkuopillaan aluksen lämpökilpien kestäneen vartijan pienen vahingon. Enää ei ollut kärsivällisyyttä hitaaseen paranemiseen typerällä planeeta lla, jolla oli sitäpaitsi taipumusta ajoittai- seen räjähtelyyn. Eikä sen puoleen aikaakaan.

Kiertoradalla oleva emäalus oli saattanut huomata tussahduksen ja sen päällikkö voisi lähettää lisää vartijoita alas. Kendo ryntäsi androidien halleille päin etsimään itselleen uutta kehoa. Kaikeksi onnekseen hiilihappo D sattui kompastumaan nukkuvaan aluksen päällikköön heti ensimmäisen oven takana. Tämä ehti nousta käsiensä varaan katsomaan unisen säikähtäneenä mustu- nutta olemusta, kunnes olemus karkoitti hämmästyneen päällikön sielun ruumiistaan. Imeydyttyään tilalle Kendo komensi hengen menemään entiseen runkoonsa. Tällä ei ollut mahdollisuuksia kieltäytyä. Tarkastettuaan, että vanhan kehon kieli ja muut kommunikaattorit olivat palaneet, Kewalia nyökkäsi tyytyväisenä ja siirtyi ohjaamoon.

Uudessa kehossa oli juuri onanoidun tuntuinen olo ja Kekkis värisi ajatellessaan jonkun muun juuri hivel leen häntä. Homofobinen itseinho hävisi nopeasti hologrammin särähtäessä päälle. Pizzainen kapteeninpukuun pukeutunut kaksineuvoinen oranki kyseli huolestuneen oloisena aluksen kunnosta ja tutkijaryhmän kohtalosta. Kettunen kertoi totuutta seuraillen tapahtumien kulun. Ainakin siihen asti kunnes tultiin ruumiin– valtaamisskenaarioon. Sitten hän väitti saaneensa hiiltyneen Kendon kiinni tämän yrittäessä tunkeutua alukseen. Kapteeni irvisti ja määräsi laskeutumisaluksen palaamaan takaisin kiertoradalle, missä sen tulisi telakoitua emäalukseen. Kekkilä nyökkäsi ja kapteenin räikeä hologrammi häipyi jättäen rikinkatkun jälkeensä.

Minuutin kuluttua alus seisoi yhä paikallaan. Hikinen kaivosmies nimeltään Keijo astui sisään aluksen ilmalukosta. Itse asiassa kyseessä oli Keijon ruumis, joka oli sittemmin vaihtanut omistajaansa. Kendo oli ollut käyttämässä hyväkseen vanhan siviilisaation aikaisia myöhemmin tuhoutuneita teollisuuslaitoksia vaihtamalla ajan suuntaa ja rakennuttanut laskeutumisaluksesta täysymittaisen luumu-luokan tähtiristeilijän. Kyseistä alustyyppiä ei tosin oltu suunniteltu laskeutumaan kiertoradalta, joten Kemora oli pakotettu ottamaan tukea ylhäällä odottavasta imperiumin risteilijästä ja Morlokin kahdesta kuusta vetosäteillä. Reaktorien ylikuumenemisen uhallakin voimansyöttöä oli pakko pitää yli sadassa prosentissa. Säteilyvuodot aiheuttivat Kendolle tukan lähtöä ja kutinaa, planeetalle kivimutaatioita ja kaalikeittoa. Alus alkoi kuitenkin kohota voittaen lopulta Don Painovoiman. Kuille ja imperiumin oranki-luokan risteilijälle operaatiolla oli huomattavasti negatiivisempia seurauksia. Kiertoradalla oleva alus särähti nuppineulan kokoisiksi tikuiksi heti ensi sekunneilla. Molemmat kuut puolestaan tulivat alas lähes samaa vauhtia kuin Kendo ylös. Itsemurhahyökkäyksen tehneet kuut tuhosivat koko planeetan asteroidivyöhykkeeksi, joka jäi kiertämään järjestelmän kaksoisaurinkoa ainakin tunniksi ja syöksyi sitten niistä toiseen. Sillävälin Kendo oli siirtänyt itsensä risteilijöineen muualle pienehköä moraalista krapulaa potien tapahtuneen johdosta.